Olen jo pitkään viihtynyt tosi hyvin Levillä. Olen pyrkinyt käymään täällä vähintään kerran vuodessa. Viime vuonna en päässyt käymään kertaakaan, joten tuntui todella hyvältä tulla tänne taas pitkästä aikaa.

Olen nyt ollut vuorotteluvapaalla jo lähes kolme viikkoa. Silti tuntuu, että tästä Levin lomasta se varsinaisesti nyt sitten alkaa. Kun vuorotteluvapaalle jäämiseni viime vuoden loppupuolella varmistui, oli ensimmäinen asia minkä tein, varata mökki Leviltä. Viime vuosi kun jäi väliin, otin mökin samantien kahdeksi viikoksi. Varasin tämän tutun mökin, Noitalevin, koska nyt ainakin tiesin mitä sain. Sitäpaitsi mielestäni tämä mökki on ihan hyvä, varsinkin hinta/laatu suhde on ihan kohdallaan. Tämä on ihan perusmökki, mutta hintaluokkaansa nähden normaalia tilavampi. Sänkypaikat löytyy kymmenelle, lisäksi on vielä pienellä parvella 10 cm paksuja patjoja vino pino. Mökissä on neliöitä 126, internetyhteyttä ei ole, mutta ainakin tuolla meidän nettitikulla pelittää 4g ihan kiitettävästi. Levikeskukseen tästä on matkaa alle kaksi kilometriä, ja Skibussi pysäkki on tuossa sadan metrin päässä.

Vuorotteluvapaani on tähän asti sujunut tosi hyvin. Eniten on yllättänyt kaksi asiaa: ajan nopea kuluminen ja ero nukkumisessa aikaisempaan verrattuna.

Aika kuluu tosi nopeasti. Alan pikkuhiljaa ymmärtää eläkeläisiä, joilla on jatkuvasti kiire, ja jotka eivät sen vuoksi ehdi tehdä mitään. Minä olen tietoisesti välttänyt kiirettä, ja ehkä sen vuoksi aika meneekin niin nopeasti että tuntuu ettei ehdi tehdä mitään. En kuitenkaan ota siitä stressiä, sillä nyt minulla on aikaa olla tekemättä mitään. Lähinnä vaan ihmettelen että mihin se aika katoaa ihan itsellään. Pari esimerkkiä. Töissä ollessani minulla oli tapana katsella päivittäin Netflixiä. Vähintään jakso jotain sarjaa töiden jälkeen, usein kaksikin. Nyt olin ollut vuorotteluvapaalla lähes kaksi viikkoa, ennen kuin avasin Netflixin ekan kerran... Ja lukeminen. Töissä ollessa luin aina vähintään tunnin, usein puolitoista tuntia jotain kirjaa ennen nukkumaan menoa. Varasin reilun pinon hyviä kirjoja vuorotteluvapaan alkuun valmiiksi. Pinossa on esimerkiksi Jo Nesbö:n Jano, Mari Jungstedtin Kullan kallis, Donna Leonin Tuntematon ihailija ja Hugh Howeyn Siilo. Sivuakaan en ole vielä "ehtinyt" niistä lukea. Vaikka kaikki ovat uskoakseni erittäin hyviä kirjoja. Otin nuo edellä mainitut mukaan tänne Leville. Saa nähdä ehdinkö lukea. Nesböstä ajattelin aloittaa. Kotona on sitten vielä toinen vähän korkeampi pino odottamassa...

No okei, olen minä iltaisin ennen nukkumaan menoa kuitenkin jotain lueskellut. Eli minulla oli kesken pari vaimon kirjastosta tuomaa kirjaa, jotka piti lukea ennen tänne Leville lähtöä, ettei mene laina-aika umpeen. Samoin olen edelleen lueskellut jonkin verran pokeri aiheisia kirjoja. Ei ole vielä oikein lähtenyt Kuukkeli lentoon, joten aiheeseen pitää perehtyä lisää. Palaan siihen tarkemmin jossain vaiheessa.

Olen jo pitkään tiennyt että työ stressaa minua tosi paljon, ja nukun sen vuoksi huonosti. En kuitenkaan olisi uskonut että nukkumisella nyt vuorotteluvapaalla ja aikaisemmin töissä ollessa voi olla näin suuri ero. Olen jostain lukenut että vaikka alkoholin käyttö helpottaa nukahtamista, on juopuneena nukkuneen uni laadultaan kuitenkin niin paljon normaaliin uneen verrattuna huonolaatuisempaa, ettei alkoholia kannata käyttää unilääkkeenä. Mielestäni tuo väittämä oli hölynpölyä. Töissä ollessani nukuin aina huonosti, mutta viikonloppuisin riittävän saunakaljamäärän avittamana nukuin kuitenkin vähän paremmin. Nyt vuorotteluvapaalla ollessani olen kuitenkin nukkunut arkisin tosi hyvin. Sen huomaa siitä, että ei heräile puolen tunnin tai tunnin välein kuten töissä ollessa, ja että aamulla sängystä noustessa on virkeä eikä väsynyt. Yksi ihan konkreettinen numeraalinen mittarikin aiheeseen löytyy. Uniapneani vuoksi käyttämäni cpap-laite rekisteröi yön aikana tulleet hengityskatkokset, jotka on aamulla luettavissa laitteen näytöltä muodossa hengityskatkosta keskimäärin per tunti. Töissä ollessa tuo luku oli yleensä välillä 0,00-0,30. Eli eihän niitä hengityskatkoksia nukkuessa juurikaan tule, jollei käytännössä juurikaan nuku. Nyt vuorotteluvapaalla tuo samainen luku on ollut völillä 0,70-1,90. Ero on mielestäni tilastollisesti merkittävä. Töissä ollessa "nukuin" (siis olin sängyssä silmät kiinni peiton alla) keskimäärin reilusti yli yhdeksän tuntia. Nyt tuo määrä on pikkuhiljaa vähentynyt, ja nyt alkaa riittää hyvin jo kahdeksan tunnin nukkuminen.

Tänne Leville tulossa mietin pitkään, että tulenko kesärenkailla vai nastoilla. Usein lasten talvilomaviikolla (viikko 8) on tilanne olut se, että jo silloin helmikuussa olisi kesärenkailla päässyt ihan hyvin ainakin Ouluun asti. Viikosta 8 ja helmikuusta on jo kulunut pitkästi aikaa, mutta päädyin silti tulemaan nastoilla. Kesärenkailla olisi kyllä pärjännyt aivan hyvin. Lahteen asti. Aamulla (lauantaina) lähdin liikenteeseen kotoa autokatoksesta kello 03.25. Lämpötila oli + 1 aste. Heti kohta Lahden jälkeen tuli oikein kunnon sakea lumikuuro. Ennen Jyväskylää oli tiellä paikoitellen 2-4 senttiä uutta lunta. Nastarenkaista huolimatta jouduin vähän pudottamaan paikoitellen matkanopeutta. No Jyväskylän jälkeen olivat tiet taas aivan sulat, ja seuraavat sadekuurot tulivat ihan vetenä. Piti ajaa lähemmäs Rovaniemeä, ennen kuin taas tuli tie valkoiseksi. Sää oli kyllä tosi vaihteleva. Välillä paistoi aurinko niin että häikäisi, välillä tuli lähes herneen kokoisia rakeita että ropisi. Ja sitten vaihtelevasti näitä vesi-, räntä, ja lumikuuroja. Olin kuitenkin sillain hyvään aikaan liikenteessä, että en joutunut jonoissa ajamaan kuin vähän ennen ja jälkeen Oulun. Muuten sai ajella ihan omassa rauhassa. Hirviä tai poroja ei tiellä (onneksi) näkynyt. Ainoan kerran kun eläimen takia refleksin omaisesti reippaasti jarrua polkaisin, oli kyseessä Suomenpystykorva, joka lumipenkan takaa olisi kyllä ilmeisesti tielle asti syöksähtänyt, ellei sitten remmin toisessa päässä ollut rouvashenkilö olisi koiraa pysäyttänyt. Täällä pohjoisessa tosiaan on vielä sen verran isot lumikinokset, ettei koiran remmiä ja rouvashenkilöä nähnyt ennen kuin vasta kohdalla.

Pidin matkalla vain kaksi taukoa. Vähän ennen Jyväskylää kävin aamupalalla (auto seisoi paikallaan alle 10 minuuttia) ja sitten vähän pidempi tauko ennen Oulua (alle 15 minuuttia kuitenkin) jolloin tankkasin myös auton. Sellaista lievää ylinopeutta kun ajeli, niin Kirkkonummen autokatoksesta meni aikaa Levin S-marketin pihaan 11 tuntia ja 22 minuuttia. Ihan hyvä suoritus mielestäni. Onhan sitä siinäkin autossa istumista ja ajamista. Kilometrejäkin kuitenkin vähän yli tuhat.

Tänne mökille päästyäni oli jotenkin outo tunne. Tätä hetkeä oli odottanut niin kauan. Avain löytyi sieltä mistä pitikin, ja marssin sisään. Tarkistin että jääkaappi ja pakastin olivat päällä. Säädin kumpaakin hiukan kylmemmälle. Säädin lämmitystä muutamista strategisesti tärkeistä paikoista (makuuhuone, läppärillä ollessani selän takana oleva patteri) pienemmälle. Tarkistin että mökissä olevassa telkkarissa on hdmi sisääntulo. Oli. (Tarvitaan esim. Netflixin katseluun ).

Sen jälkeen hengitin hetken aikaa syvään, hymyilin itsekseni, ja aloin kantaa tavaroita autosta mökkiin. Ensimmäisen mökkipäivän (illan) ohjelmaan minulla kuului lähinnä tavaroiden paikalleen laittelua. Ajattelin, että kun kerran olen tässä mökissä kaksi viikkoa, niin puran kaikki tavarat kasseista pois, ja teen oloni kotoisaksi. Tyhjät kassit sänkyjen alle piiloon, vaatteet komeroon, ruokataevikkeet paikoilleen, reiskat oven suuhun, läppäri toimintaan, kännykkä auki ja oloasu päälle. Kotiutuminen sujui sutjakasti. Hetken harkitsin että lähtisinkö vielä samantien pienelle kävelylenkille, mutta jätin sen kuitenkin väliin, kun satoi juuri sillä hetkellä sakeasti lunta. Lämpötila yksi aste pakkasen puolella. Eli siis ei muuta kuin sauna lämpenemään, ja jatkamaan tätä itsekseen hymyilyä, josta minulle on tullut tämän vuorotteluvapaan aikana vähän niin kuin tapa. Olo vaan tuntuu niin onnelliselta, että ei voi muuta kuin hymyillä. Sanotaan että jos puhuu itsekseen, niin se on hulluuden ensi oireita. Entä sitten kun yhä useammin hymyilee itsekseen. Mistähän se on oire?