Olen joskus (ehkä hiukan nuorempana...) pitänyt itseäni henkilönä, joka pystyy tekemään vaikeitakin päätöksiä todella nopeasti. Näin tuli usein tehtyä, ja olen luonteeltani sellainen, että jos jotain päätän, niin siinä myös pysyn. Ja täytyy kyllä sanoa, että ei ainakaan näin yhtäkkiä tule mieleen mitään nopeasti tehtyä päätöstä, joka olisi jälkikäteen kovasti kaduttanut.

No ehkä ikä tekee tehtävänsä, vai mistä lienee kysymys, mutta nyt minulla on kyllä ollut jo aivan liian kauan pähkäiltävänä yksi päätös, jota en ole saanut tehtyä. Asia on vaivannut minua todella pitkään. Voin valehtelematta sanoa, että asiaa olen pähkäillyt jo vuosikausia, ja ainakin viimeiset kuukaudet päivittäin. Aivan stressiksi asti.

Vuosi sitten kertaallen jo tein päätöksen. Helpotuksen tunne oli suuri, kun sain vihdoin asian päätettyä. Mutta sitten ilmeni seikkoja, joiden vuoksi palasin jälleen takaisin lähtöruutuun.

Tässä vaiheessa on varmaan selvyyden vuoksi hyvä kertoa, mistä päätöksestä on kysymys. Eli mietin siis ihan sellaista periaatteessa helppoa asiaa, että hakeudunko vuorotteluvapaalle vai en. Vuosi sitten sain vihdoin päätettyä, että hakeudun. Vuodeksi. Mutta sitten selvisi että ehdot olivat muuttumassa, ja sen vuoksi jäi hakemukseni kuitenkin tekemättä. Ehdot muuttuivat. Esimerkiksi vuorotteluvapaan maksimipituus putosi vuodesta puoleen vuoteen.

Jotenkin minusta alkuun tuntui (tuntuu vähän vieläkin) että nykyisin maksimissaan sallittu kuusi kuukautta on liian lyhyt aika. Mutta ehkä se on kuitenkin parempi kuin ei ollenkaan (?).

Niin, varmaan jo päättelit, että arpa on heitetty. Ratkaisu on vihdoin tehty. 

Eli olen hakenut vuorotteluvapaata. Maksimiajaksi, joka on nykyään siis 180 vuorokautta. Laitoin hakemukseeni, että aloittaisin vuorotteluvapaani 4.4.2017, ja se loppuisi 180 vuorokautta myöhemmin, eli syyskuun lopussa. Sen jatkoksi pyydän saada pitää kesälomani, eli töihin olisi tarkoitus palata maanantaina 30.10.2017. Olen 99 prosenttisen varma, että hakemukseni menee läpi. Ainakin suullisesti minun on annettu niin ymmärtää.

Että sillai. 

Tuntuu todella hienolta, nyt kun päätös on vihdoin tehty. Et usko kuinka tyytyväisen leveä hymy on nytkin naamallani tätä kirjoittaessa. Kyllä. Hyvältä tuntuu. Päätös on tehty, ja nyt otetaan siitä kaikki ilo irti. Ja heti, alkaen nyt. Eli olen aina ollut sitä mieltä, että esimerkiksi mukavasta matkasta (esim Jäämeri) yksi osa hauskuudesta tulee jo ennen matkaa. Suunnitellessa. Pohtiessa. Miettiessä mukavia vaihtoehtoja ja tehdessä pieniä päätöksiä asiaan liityen.

Käytännön mukaviin ja odottamisen arvoisiin yksityiskohtiin mennäkseni, heitän tässä heti haasteen kaikille lukijoilleni. Suunnitelmissani on, että vuorotteluvapaalle jäätyäni sulattelen asiaa ensin ihan kaikessa rauhassa kotosalla. Pääsiäisen yli. Joka on ensi vuonna melko myöhään. Mutta sitten. Lähden Leville patikoimaan. Lähdetkö mukaan? 

Varasin hetki sitten mökin nimeltä Noitalevi ajaksi 22.4-6.5.2017. Mökki on vanha tuttu, jossa ovat lisäkseni yhden viikon viettäneet poikani ja Merge. Mökissä on tilaa yhdessä tasossa 126 neliötä, ja nukkumapaikat kymmenelle. Hyvin minä mahdun siellä vuorotteluvapaatani viettämään... Lemmikit ovat mökkiin sallittuja. Minä jätän kyllä tällä kertaa Timin kotiin.

Jos et pysty keväällä kahdeksi viikoksi reissuun lähtemään, niin aina on vaihtoehtoja. Voit tulla viikoksi, ja pääset kyydilläni jompaan kumpaan suuntaan. Toinen suunta sitten vaikka lentäen, junalla tai bussilla. Haen kyllä lentoasemalta (Kittilässä, matkaa 10 km), tai lähimmältä rautatieasemalta, jonne on matkaa 80km. Bussi tulee ihan tuohon nurkille, voin tulla vastaan periaatteessa vaikka jalkaisin. Ja jos junalla tulee, niin asemalta on kyllä myös bussikuljetus suoraan Leville. Kolarista 80 km, ja Rovaniemeltä 160km. Niin ja kyllä mökin pihaan autojakin mahtuu useampia, jos päädyt autolla tulemaan.

Ja jos lomaa tai vapaa-aikaa ei ole tähän tarkoitukseen käytettävissä ollenkaan, niin ota pidennetty viikonloppu. Lennot tullen mennen Kittilään vaikkapa tuohon puolivälissä olevaan viikonloppuun, niin siinähän sitä pääsee mukavasti irti arjesta hetkeksi aikaa. . Tuo puolivälin viikonloppu osuu sopivasti Vapun aikaan. Vappupäivä on mukavasti viikonlopun jatkoksi maanantai. Vappu Levillä. Ei mielestäni ollenkaan hullumpi ajatus. Googleta vaikkapa MegaVappu-Levi, niin näet mitä kaikkea piristävää on tarjolla normaalin mukavan mökkeilyn ja hyvän seuran lisäksi.

No näillä suunnitelmilla vuorotteluvapaani pääsee hyvin alkuun. Sen jälkeen on sitten vuorossa varmaankin seuraava melko vaikea päätös. Eli pistänkö Volvon myyntiin ja hankin asuntoauton, vai sitten en. Asuntoautoa tekisi edelleen mieli, mutta tähän nykyiseen Volvoon olen kyllä melkolailla tykästynyt. En tällä hetkellä osaa sanoa, miten tuon asian kanssa tulee käymään. Enemmän olen ehkä kallistumassa siihen että pysyn kuitenkin Volvoilijana.

Levin jälkeen on vuorossa sitten ainakin mökkeilyä Nummi-Pusulassa. Ilman kiirettä, omaan rauhalliseen tahtiin. Siinä sitä voi sitten pikkuhiljaa tehdä lisäsuunnitelmia pitkän kesäloman ratoksi. Täytyy tietysti jättää myös tilaa sellaisille pikaisemmille ratkaisuille, vaikka toisaalta tykkäänkin aina asioita etukäteen suunnitella. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Ja mitä vuorotteluvapaan jälkeen? Sillä yritän olla liikaa päätäni vaivaamatta. Sen ehtii miettiä sitten joskus. On tietysti vaihtoehtona palata takaisin nykyiseen oravanpyörään ja katsoa kauanko jaksaa ja kestää. Mutta täytyy myös miettiä vaihtoehtoja. Suuret kiitokset Jargelle. Ajatuksesi, jotka tulivat riittävän suurella painoarvolla, auttoivat minua ymmärtämään että aikaa vuorotteluvapaan jälkeen ei kannata liikaa eikä varsinkaan liian aikaisin murehtia. Pyrin ottamaan ilon irti elämästä silloin kun se on mahdollista, ilman että murheet tulevaisuudesta sitä millään lailla himmentävät.

Nyt sitten vaan pinnistellään nämä muutamat kuukaudet päivä kerrallaan eteenpäin, ja odotetaan kerrankin oikein innolla kevään koittamista. Kyllä se sieltä tulee. Hitaasti mutta varmasti.