Perjantaiaamu oli taas vaikea. Oli tosi flunssainen olo, nenä ja silmät vuosi, välillä yskitti niin että keuhkoon ja kylkiin sattui. Kävi mielessä että kun kerran olen lomalla, ja on menossa varsinaisen loman viimeinen päivä, niin mitäpä jos jäänkin vaan sisälle loikoileen ja potemaan koko päiväksi. Hyvin sain itselleni perusteltua, että minulla on ihan täysi oikeus tuohon. Sitten aloin kuitenkin miettiä, että jos en olisi lomalla, niin mitä tekisin. En ole koskaan flunssan vuoksi palkkatyöstäni poissa ollut, ellei kuume ole noussut yli 39 asteen. Yleensä flunssa ei minulle kuumetta nosta, ja tuo 39 astetta flunssan vuoksi on ylittynyt vain kerran. Silloin oli Joulu. Ja minä olin armeijassa.

Eli hankkiuduin siitä sitten aamupalan ja aamupesun jälkeen taas ulos hommiin. Kello oli vähän yli puoli yhdeksän, ja aloin rahdata loppuja lautoja alas työmaan viereen. Edelliseen päivään verrattuna kesti pidempään ennen kuin alkoi olotila tuntua siedettävältä. Kummasti se kuitenkin mielialaa kohotti, kun näki että pikkuhiljaa alkoi urakka tuon puutavaran suhteen olla loppusuoralla. Viisi yli yksitoista aamupäivällä oli sitten viimeinenkin lauta alas kannettu. Reilut 20 tuntia tuohon hommaan käytin nettoaikaa, ja vaimo vielä parisen tuntia siihen päälle. Tuli vaan mieleen että josko olisi edes pari kolme tuntia käyttänyt tuon alas johtavan autoreitin leventämiseen, niin ehkäpä tuo kuorma olisi tuotu kuorma-autolla kerralla alas asti. Ovat nimittäin tuota reittiä kaventavat puut sen verran pieniä, että kyllä minäkin ne olisin nurin saanut. Jopa ilman moottorisahaa, joka kyllä sekin minulta löytyy. Jälkiviisaus on aina niin helppoa, joten ei siitä sen enempää.

Pienen tauon jälkeen jatkoin terassin tukirakenteiden tekemistä. Oli ihan mukava päästä taas tekemään sitä hommaa, mitä tällä viikolla oli tarkoituskin tehdä. Siinä kohta iltapäivällä neljän jälkeen kuitenki lopettelin. Olihan nyt kuitenkin lomani viimeinen päivä, ja jostain syystä oli vasempaan polveen jäänyt sellainen jatkuva jomotus päälle, joka hidasti kummasti tuota rakennustyötä. Tukirakenteet sain kuitenkin ihan hyvin alulle, ja ensimmäiset sata ruuvia lähes käytettyä. Totesin että akkukäyttöinen ruuvinvääntimeni on hiukan liian heikkoa tekoa tähän hommaan. Tuoreet juuri kyllästetyt kakkosneloset ovat melko vahva vastus niitä toisiinsa 50 x 70 ruuveilla kiinnitettäessä. Päätin kuitenkin etten tämän projektin vuoksi kalustoani järeämpään päivitä. Kärsivällisyyttä se vaan vaatii, kun ei ruuvit mene kerralla perille asti. Pikku hiljaa väsyttämällä ne kuitenkin saa siihen asti menemään, että tekevät tehtävänsä. Sitten kun joskus pääsen niin pitkälle, että ruuvailen terassilautoja paikoilleen, on olemassa oleva ruuvinväännin todennäköisesti sopivaa kaliiberia. Jos se vielä siinäkin vaiheessa hyytyy kesken homman, niin sitten lähden kyllä rautakaupassa käymään. 

Päivän mittaan flunssa tuntui hiukan helpottavan, ja ainakin toivon ettei se minua enää lauantaina juurikaan häiritsisi. Koko viikon on ollut sateetonta, joten siinä mielessä on ollut erinomaisen hyvä tuuri. Jos olisi satanut, olisin silloin pitänyt aina taukoa, joten en olisi saanut näinkään paljoa tehtyä.

Luontohavainnoista sen verran, että perjantaina kuulin ensimmäistä kertaa Tiltaltin tänä kesänä. Joutsenet ovat edelleen tällä lahdella, samoin Kanadanhanhet. Pikku hiljaa on maisema myös muuttumassa vihreämmäksi. Ei enää ole niin alastoman karun näköistä kuin huhtikuussa, ja vielä tämän viikon alussakin.

Lauantaiaamuna ei sitten enää aurinko paistanutkaan. Ei kuitenkaan myöskään aivan satanut, joten sää suosi loppuun asti. Sai rauhassa laitella kaikki paikoilleen kastumatta. Jotenkin oli haikeeta mökiltä lähteä, kun olin siellä maanantaista asti ollut. Ja hyvin viihtynyt. Mutta eipä siinä mikään auttanut. Ei muuta kuin kotiinpäin. Siinä kotimatkalla sitten mietin että mitä mukavuuksia (joita kotoa löytyy) mökille eniten kaipaisin. Totesin että ehdottomasti astianpesukonetta. En ole koskaan tykännyt käsintiskaamisesta. Toisaalta eipä minulle yksin ollessa juuri tiskiä kerry. Ruokavalio lähinnä kaljaa ja saunamakkaraa, aamupalalta tosin kahvikuppi jää tiskattavaksi, mutta niitäkin vain yksi. Käytön jälkeen pieni huuhtelu, niin toimii seuraavanakin aamuna. Välillä jotain einestä mikroon, joko omassa pakkauksessa tai kertakäyttölautaselta. Eli viikon tiskini koostui kahvimukista ja muutamista veitsistä, haarukoista ja lusikasta.

Kotona Kirkkonummella oli aika hiljaista. Timi oli paikalla, muita ei näkynyt. Sen tiesinkin että vaimo ja tytär tulevat vasta illalla, mutta poikaakaan ei näkynyt. Tuli vasta iltaviideltä. Oli ollut kaverin luona yökylässä.

Flunssa oli jo melkein ohi, vähän nuhaa ja muutama yskänpuuska jäljellä. Polvi (vasen) oli yllättävän kipeä, vaikkei enää juurikaan rasitukselle joutunutkaan. Portaat niin mökillä kuin vielä kotonakin aiheuttivat kipua.

Formulan vapaat harjoitukset näin lähes kokonaan, ja aika-ajot seurasin tarkkaan. Ei näytä etukäteen kovin vahvalta kisalta näin suomalaisittain ajateltuna. No eiväthän sijat viisi ja seitsemän lähtöruudukossa toisaalta mitään huonoja ole, ja kumpikin oli joka tapauksessa tallikaveriaan parempi. Sitten katselin vähän jääkiekkoa ja illalla sauna lämpiämään. Eihän sitä voi lauantaina jättää saunanlämmitystä väliin, vaikka onkin saunonut myös viitenä edellisenä iltana.

Nyt sunnuntaina on vuorossa vaimon vienti lentokentälle. Hän lähtee viikoksi Tokioon, tulee ensi sunnuntaina takaisin. Aikataulu menee niin, etten valitettavasti ehdi nähdä formulakisojen starttia, mutta suurimman osan kisasta kuitenkin. Ensi viikolla on sitten karu paluu arkeen. Maanantaina töihin. Kotonakin on normaalia enemmän kiireitä, kun vaimo on matkoilla. Viikon päästä viikonloppuna ei taida mökille päästä. En varmaankaan saa sinne lapsia houkuteltua, ja yksinkään ei voi mennä kun ovat lapset vielä sen verran nuoria, ettei heitä voi keskenään kotiin jättää. Myöskään kahden viikon päästä ei mökin terassiprojekti Nummi-Pusulassa etene, kun lupasin lähteä silloin mökille Teiskoon. Mutta onhan tässä vielä kesää jäljellä...