Mitä lyijykynä sinulle merkitsee?

Veikkaanpa että oli melkoisen yllättävä kysymys, johon et ole todennäköisesti (arvio ei perustu virallisiin tutkimuksiin) aikaisemmin vastausta pohtinut. Mutta pohdippa nyt. Edes hetken. Ai että mitä sen on väliä ? Ehkäpä paljonkin. Riippuu sinusta ja näkemyksestäsi ympäröivästä maailmasta (todellisuudesta...). Lyijykynä voi nimittäin monellakin tapaa symboloida melko perustavaakin laatua olevia ajatuksia elämän eri osa-alueilta.

Luule että ainakin joillakin lukijoista lyijykynä vei ajatukset kauas menneisyyteen. Esimerkiksi kouluaikoihin, jolloin oppilaille jaettiin lyijykyniä koulussa annettujen tehtävien tekemiseen, ainekirjoitusta varten, laskutehtäviä varten ja läksyjen tekemistä varten. Siihen liittyen todettakoon että nykyään nuo lyijykynät ovat koulumaailmassa erittäin rajoitettu luonnonvara. Ainakin täällä Kirkkonummella. Jos hukkaat lyijykynäsi tai unohdat sen kotiin, et voi saada opettajalta uutta tilalle. Jokaiselle oppilaalle on budjetoitu tietty määrä lyijykyniä lukukauden aikana, eikä tuota lukua voida oppilaan huolimattomuuden vuoksi ylittää. Näin se vaan ainakin täällä meidän kunnassamme nykyään menee.

Mutta en nyt kysymykselläni tarkoittanut aivan tuota menneisyyden patinaa tai sen kerrannaisia omien lapsien toilailuissa. Tarkoitin että mitä lyijykynä sinulle aikuiselle ihmiselle merkitsee tämän päivän todellisuudessa?

Ei varmaan mitään. Ainakaan useimmille. Kun ei kerran ole tullut edes asiaa ajateltua. Ehkäpä nyt olisi aika sitä hetken verran miettiä.

Minun mielestäni lyijykynä on epävarmojen ihmisten työkalu.

En itse ole suostunut käyttämään lyijykynää vuosikymmeniin. En edes muista koska viimeksi. Siis vapaaehtoisesti. Varmaankin joskus kouluaikoina, vaikka muistan kyllä elävästi etten enää lukiossa lyijykynää käyttänyt. Vaikka välillä olisi pitänyt.

Miksi näin? Sen minkä kirjoitin, sen kirjoitin.

Mielestäni hyvä periaate, vaikkakaan ei välttämättä järkevä. Eli jos kirjoitat jotain lyijykynällä, voit aina pyyhkiä sen pois ja olla kuin sitä (pois pyyhittyä) ei olisi koskaan ollutkaan. Mutta eihän tämä meidän oikea elämä näin toimi. Jos vaikka joskus heikkona hetkenäsi allapäin juovuksissa ajat autolla pienen lapsen kuoliaaksi, et voi sitä hetken päästä pyyhkiä pyyhekumilla pois. Vaikka mieli tekisi. Okei, nyt ehkä ihan pikkaisen (tai vähän enemmänkin)  kärjistin, mutta yritän saada sinut ymmärtämään mitä se  että "sen mitä kirjoitin, sen kirjoitin", mielestäni tarkoittaa.

Luonnollisesti, ymmärrän sen ihan hyvin, että joskus tulee tarve "pyyhkiä yli" jotain jo tehtyä. Joskus harvoin se onnistuu, yleensä ei. Silloinkin kun se onnistuu, jättää se jälkensä. Ainakin sinuun itseesi. Ja nämä jäljet, ainakin jos ne kertautuvat, eivät ole pidemmän päälle hyväksi sinun mielenterveydellesi.

Lyijykynä tuli mieleeni siitä, kun toissa viikolla olin koulutuksessa. (Ajankäytön halinta, josta jo sanailinkin). Olen ollut usein ennenkin tuossa kyseisessä paikassa koulutuksessa, ja sen vuoksi tiesin etukäteen, että siellä odottaisi jokaista opiskelijaa muistiinpanoja varten pieni nippu paperia ja .... niinpä niin, lyijykynä. Nykyään sellainen muovinen täyteräpistys. Näistä koulutuksista olen yleensä aina tuonut lapsille tulijaisiksi sen lyijykynän, kun he niitä joutuvat koulussa käyttämään vaikkei niitä olekaan riittävästi oppilaille jakaa. Sinne koulutukseen otin itse mukaan kuulakärkikynän, jolla hämäyksen vuoksi jotain papereihin kirjoittelin. Muistiinpanojen kirjoittaminen ei ole nimittäin minun juttuni. Sitten kuitenkin koulutuksen lopuksi kun kaikki "nimettöminä" kirjoittivat palautteen koulutuksesta, kirjoitin omat mielipiteeni luonnollisesti kuulakärkikynällä. Ihan sivumennen sanottuna mielipiteeni ovat tällaisissa tilanteissa "melko vahvoja". Eli jos kouluttaja ollenkaan minua tuntee, tietää hän mikä palaute oli minulta saatua. Eipä se sinänsä minua haittaa, mielestäni turha salailu on ihan turhaa, ja olisin ihan hyvin voinut muutenkin palautteeni perään kirjoittaa keneltä se oli tullut.

Mutta takaisin aiheeseen. Mitä lyijykynä sinulle merkitse? Ehkä sait näistä jorinoistani vähän ajatuksia tuon kysymykseni ympärille. Seuraavan kerran kun kädessäsi on lyijykynä, mieti haluatko oikeasti käyttää sitä. Lyijykynä on sopiva väline lapsille. Ja epävarmoille aikuisille. Olen sitä mieltä. Oletko erimieltä?

On minulla lyijykynästä positiivisiakin muistoja. No jaa. Kuka sen mitenkin määrittelee. Sanotaan ehkä kumminkin mieluummin niin, että lyijykynästä on minulle joskus ollut hyötyäkin. Eli siis tarina menee näin. (Tämä tarina on muuten tosi). Olen ollut kaikissa käymissäni kouluissa aina todella huono vieraissa kielissä. Siksipä olenkin usein käyttänyt melkoisen paljon luovuutta ja energiaa esimerkiksi englannin kokeista selviytyäkseni ilman että minun täytyisi käyttää energiaani englannin kielen opiskeluun. (Jos tämä on jonkun mielestä jotenkin tyhmää ja erityien nurinkurista toimintaa.... niin enpä voi ainakaan perusdellusti kauheasti vastaankaan väittää). Eli siis lukiossa oli toisella ja kolmannella luokalla englannin (ehkä ruotsinkin, en ole ihan varma) kielissä luetun- ja kuullun ymmärtämiskokeita, jotka olivat vanhoja ylioppilaskokeita. Se oli erinomaisen helppo päätellä siitä, että kokeen yläreunassa luki esimerkiksi "luetun ymmärtäminen kevät 1978". No näihin vanhoihin ylioppilaskokeisiin löysi kyllä oikeat vastaukset kun näki vähän vaivaa, vaikkei silloin vielä nettiä ja googlea ollutkaan. Ja sitten piti vaan miettiä miten nämä oikeat vastaukset sai kokeeseen mukaan ilman että oli pelkoa jäädä lunttauksesta kiinni. Helposti. Olihan minulla apunani vanha kunnon lyijykynä....

Vaihtoehtoja joista piti tehdä koetta varten oikea rivi, oli monta. Onneksi penaalissani oli monta lyijykynää. Jokaisessa lyijykynässä, silloin ennen vanhaankin, oli kuusi pintaa. Tarkoitan siis että kun otit lyijykynän käteesi, oli siinä suoria pitkittäisiä pintoja kuusi kappaletta. Niistä jokaiseen saattoi helposti harpin kärjellä tehdä pieniä pisteitä: A yksi, B kaksi C kolme ja D neljä pientä pistettä päällekkäin. Sitten terävällä kynällä kynän kärkeen lyijyn ja tämän rivin väliin merkintä esim k 77, josta näki että kyseessä oli kevään 1977 oikea rivi. Kun koe alkoi, katsoin ensin minkä vuoden, ja kevät vai syksy, koe oli kysessä, ja merkitsin sitten oikean lyijykynän oikean rivin kohdalle sen perään pienen merkin, jonka jälkeen teroitin kaikki lyijykynäni, jotta todistusaine katoaisi. Jäljellä oli vain lyijykynät, joissa oli harpin kärjellä tehtyjä pisteitä. Sitten mietin että montako oikein uskalsin riviini laittaa, ja olin tekeväni kovasti töitä kokeen kimpussa. Helppoa, hauskaa, vähän pitkästyttävää ja hiukan ehkä jopa rikollista, mutta näin se vaan meni. 

No jokuhan heti tietysti toteaaa, että YO-kirjoituksissa tuota kikkaa ei enää voinut käyttää. Totta. En silti niitä(kään) varten kieliä opiskellut, vaan selvitin niissä karkeloissa vieraat kielet tilastomatematiikan avulla. No siihen ei liity lyijykynä millään tavalla, joten ei siitä tämän enempää tässä yhteydessä.

Eli lyijykynä on paljon muutakin kuin vain alkeellinen epävarmojen ihmisten kirjoitusväline. Kun seuraavan kerran otat lyijykynän käteesi, mieti mitä se sinulle merkitsee. Tuoko muistoja mieleen? Hyviä, huonoja vai luovia? Tarvitsetko lyijykynää? Tulisitko jo toimeen ilman sitä? Vai onko sillä sinulle mitään väliä?