Hautajaiset eivät ole koskaan kuuluneet niihin "juhliin" joista erityisesti pitäisin.

Hautajaiset ovat jotenkin vaikea aihe. Ainakin minulle. Olen välttänyt niihin menemistä, aina kun se vain on ollut mahdollista.

Ensimmäiset hautajaiset, joissa olin mukana, ja joista jotain muistan, olivat äitini isän hautajaiset Hyvinkäällä. Vuosi oli muistaakseni 1968. En tosin ole aivan varma. Niistä hautajaisista muistan joitain yksittäisiä tapahtumia, mutta en kyllä koko kokonaisuutta. Hetket hautausmaalla jäivät parhaiten mieleen.

Hautajaiset ovat mielestäni jotenkin ristiriitainen, ja siksi vaikea tilaisuus. Hautajaiset vietetään sen vuoksi, että joku on kuollut. No sehän on selvä, mutta mehän kuolemme jokainen joskus. Onko se hyvä asia? Onko se huono asia? En tiedä. Väistämätön tapahtuma joka tapauksessa. Vietetäänkö hautajaisia oikeasti sen vuoksi, että joku on kuollut, vai sen vuoksi että lähiomaisten keskuudesta on joku henkilö poistunut? Pitääkö siis hautajaisissa miettiä ja ajatella kuolleen henkilön poismenoa, vai jäljelle jääneiden henkilöiden surua? Onko kyseessä surullinen tapahtuma vai ei? Luonnollisesti jäljelle jääneiden läheisten ihmisten  kannalta asiaa ajateltuna kyseessä on aivan varmasti surullinen tapahtuma.

Tänään olin isäni hautajaisissa. Nuo edeltävät rivit kirjoitin siis ennen hautajaisia. Täytyy näin heti kertoa että yllätyin hautajaisista tosi positiivisesti. Tilaisuus oli harras, rauhoittava, kaunis ja mielestäni myös tavallaan sopivan iloinen. Tarkoitan iloisuudella eräänlaista positiivisuutta, jota voi myös hautajaisissa olla. Minulla oli sellainen ennakkopelko, että hautajaisissa ollaan koko ajan surullisia ja muutenkin apealla mielellä, mutta näin ei onneksi käynyt.

Äitini ja siskoni puolisoineen olivat tehneet etukäteen todella ison ja hienon työn suunnittelemalla hautajaiset muistotilaisuuksineen viimeisen päälle hyvin valmiiksi. Se helpotti suuresti, kun tiesi aina etukäteen mitä milloinkin oli seuraavaksi tapahtumassa. Mielestäni koko tilaisuus meni kaikin puolin hyvin, ja minulle jäi se käsitys, että myös muut mukana olleet olivat samaa mieltä.

Muistotilaisuudesta teki erityisen hienon paikalla olleet sukulaiset ja ystävät. Oli todella mukava nähdä sellaisiakin sukulaisia, joita ei ole nähnyt aikoihin. Mieltäni lämmitti myös erityisesti paikalla olleet omat jo lapsuudestani asti olleet hyvät ystävät, jotka olivat paikalle saapuneet.

Itse hiukan jännitin tilaisuutta etukäteen sen vuoksi, että olin saanut tehtäväkseni toimia muistotilaisuudessa eräänlaisena seremoniamestarina. Eli olin se henkilö joka aina kertoi mitä milloinkin tehdään, mistä virrestä veisataan ja sillain. Minullehan tuo tehtävä luonnollisesti kuuluikin, kun asiaa tarkemmin ajattelee. Ja ihan mielelläni tuon tehtävän hoidinkin, ehkä se hiukan jopa helpotti huonoa omaatuntoani sen suhteen, etten ollut hautajaisten järjestelyyn mitenkään osallistunut.

Papin sanat siitä, että ehkä me usein vasta henkilön kuoltua osaamme riittävästi arvostaa vainajan elämää, koskettivat minua erityisesti. Olen luonnollisesti aina tiennyt isäni monista lahjakkuuksista ja osaamisista, mutta jotenkin niitä on pitänyt itsestään selvyyksinä. Näin jälkikäteen kun asiaa ajattelee, niin hän oli todella erityisen lahjakas ja hieno ihminen monella eri alalla.

On aikasi täysi ja elämä valmis. Nyt voit levätä hyvillä mielin.

Elämääsi ja muistoasi kunnioittaen.

Nahkaselkäinen esikoisteoksesi.