Tällainen kevätloma on oikeestaan ihan hauska. Vaikka olenkin itse vannoutunut syksyihmien, ei tälläinen kevätloma ole oikeastaan ollenkaan pahasta. Varsinkin kun sai tähän loman alkuun hyvän varaslähdön, eli tarkoitan että kun loma alkaa maanantaina 9.5, oli viimeinen työpäivä ennen lomaa edellisen viikon keskiviikko.

Säätkin ovat suosineet erinomaisesti. Sateesta ei tietoakaan, ja päivittäin on lämpötila noussut kahteenkymmeneen, ja välillä vähän ylikin.

Torstaina huomasin, että terassin perustusten tekoon taitaa aikaa vierähtää vähän ajattelemaani enemmän. Periaatteessa homma näytti helpolta. Silmämääräisesti katsottuna tasainen hiekka-alusta, helppo kai siihen on yksi terassi tekaista. Ajattelin laittaa pohjaksi ylimääräisiksi jääneitä 40 senttiä kertaa 40 senttiä kokoisia kivilaattoja, ja lisäksi tontilla ylimääräisinä pyörineitä tiiliskiviä. Edelleen uskon, että tämä on ihan toimiva ja kestävä ratkaisu. Mutta sitten siinä vaiheessa kun niitä alkaa laitella hiekalle paikoilleen ja yrittää saada niitä keskenään vatupassiin, niin kyllä siihen kummasti aikaa tuhraantuu. Lisäksi aikaa menee siihen kun miettii näiden perustusten tarkkoja sijainteja. Tarkoitan siinä mielessä, että tulisivat saunamökkiin nähden samaan linjaan, ja että terassin kulmat olisivat suorassa kulmassa. Ylimääräistä päänvaivaa tuottaa lisäksi kohta, josta terassilta tehdään kulku saunamökin kuistille. Ensin portaat alas ja sitten portaat ylös. Vai miten. Tuossa kohtaa on suunnittelutyö vielä vähän kesken. Taidan jättää sen viimeiseksi hommaksi, ja katsoa sitten tilanteen mukaan miten siitä järkevimmin selviytyisi.

Torstaipäivän alkuun pistin kasaan nuo kaatuneet puupinot, ja loppupäivä meni sitten noita terassin perustuksia mittaillessa, pähkäillessä ja pikkuhiljaa aloitellessa. Illalla luonnollisesti hyvissä ajoin sauna lämpiämään, ja saunomista pitkän kaavan mukaan kaikessa rauhassa.

Perjantaina oli vuorossa se päivä, jolloin oli sovittu että terassin rakentamiseen tarvittavat tarvikkeet tuodaan tontille. Olin ilmoittanut että olen koko päivän paikalla, joten kuorman voi tuoda mihin aikaan vaan. No jostain syystä kuvittelin, että kuorma tulee varmaan heti kohta aamusta. Mietiskelin että jos heillä työpäivä alkaa seitsemältä, voi kuorma hyvinkin olla täällä jo kahdeksalta. Ajatus perustui siihen, että oletin ainakin joidenkin kuormaa odottavien olevan ensin töissä, joten he eivät pystyisi ottamaan kuormaa vastaan ennen iltapäivää. Eli siis torstaina nukkumaan hyvissä ajoin, jotta herään perjantaina ajoissa. Täällä mökillä ei ole herätyskelloa, josta syystä nukuin huonosti. Alitajunnassa pelkäsin koko ajan nukkuvani niin pitkään että heräisin vasta kuorman tuloon pihaan. Hullua sinänsä, mutta tälläinen minä olen. Nousin ylös siinä sitten joskus ennen seitsemää, ja keittelin aamukahvit. Sitten vaan lähinnä odottelin. En oikein uskaltanut lähteä alas terassin perustusten tekoa jatkamaan. Sieltä kun on näin vanhemmiten varsinkin varsin pitkä matka yläpihalle. Siis ajallisesti. Metrit on vissiin pysyneet kuitenkin vuosien saatossa samana.

Aika kului toisaalta ihan rattoisasti. Istuin mökin sohvalla ikkunan vieressä. Katselin läppäriltä Netflixiä, ja vilkuilin samalla sivusilmällä että josko se kuorma kohta tulla tupsahtaisi. Ei näkynyt. Iltapäivällä joskus yhden aikoihin tulivat kuitenkin vaimo, tytär ja Timi. Ihan niin kuin oli sovittu. Poika ei ehtinyt, oli sen verran tärkeitä menoja kavereitten kanssa. Vaimo sitten soitteli puhelimella ja kysyi että koskahan se kuorma on tulossa. Sanoivat että tulossa on, arvioitu aika siinä neljän aikoihin. Hyvä niin, nyt sitten lähdin taas alas jatkamaan perustuskivien asentamista.

Kuorma tulikin sitten jo siinä puoli neljän aikoihin. Tuli sellaisella varsin massiivisella Man merkkisellä kolmi akselisella kuorma-autolla. Auto oli melkoisen pitkä, ja leveydeltään hiukan mökkitietämme leveämpi. Varsin kokeneen tuntuinen kuski kävi jalkaisin ensin tarkistamassa reitin alamökille, ja totesi ettei valitettavasti sinne ajaminen onnistu. Ovat siinä "tien" varressa puut sen verran lähellä toisiaan, että vähintäänki peilit jää matkan varrelle, jos hän sinne ajaa. En epäillyt ollenkaan hänen arviotaan. Hän purki kuorman siis tänne ylös. Tarkoittaa siis käytännössä sitä, että hommaa tuli minulle tähän projektiin hiukan lisää. Ehkä siinäkin hetki vierähtää, kun pituudeltaan yhteensä reippaan kilometrin verran puutavaraa siirtää tuonne tulevan terassin tuntumaan alamökin viereen. Painoa tuossa puutavaranipussa (joka oli kaikki sidottu samaan kasaan) oli sen verran, että tämän kuitenkin varsin järeän näköisen laitteiston nosturi ilmoitteli isoon piipittävään ääneen kuorman olevan liian painava. Onnistui se siitä huolimatta kuitenkin, joten kuorma oli lopulta sitten tontilla paikalleen kantamista ja asentamista odottamassa. 

Timillä oli taas paljon touhua ja ihmeteltävää täällä mökillä. Lähinaapureissa ei ollut taaskaan ketään paikalla, joten sen uskalsi hyvin päästää vapaana juoksentelemaan. Ja kyllä se juoksikin. Ylös ja alas, milloin mihinkinpäin. Aina sen mukaan missä meitä ihmisiä kulloinkin oli. Haukuttavaakin löytyi vähintäänkin riittävästi. Valkoposkihanhet kävivät taas Timiä härnäämässä. Ymmärrän hyvin ettei siinä voi olla haukkumatta, kun isot linnut uiskentelevat ihan siihen parin metrin päähän. Eikä Timin haukkuminen hetkauttanut niitä millään lailla.

Sitä puolestaan en täysin jaksanut ymmärtää, että rannassa kutevia ja polskivia särkiä piti jatkuvasti ja isoa lujaa haukkua. No okei. Se oli varmasti Timille jotain uutta ja ihmeellistä, mutta pitikö sitä nyt koko ajan niin isoon ääneen haukkua?

Saunan siinä sitten taas lämmittelin puukuorman tulon jälkeen. Tytär kävi kanssani saunassa, ja hänellä oli tarkoitus heittää myös talviturkki. Ei aivan onnistunut. Lähes napaan asti uskalsi laiturin päässä olevia portaita laskeutua, mutta sitten piti kiivetä takaisin lämmittelemään. Ymmärrän hyvin, vesi oli kuitenkin vasta 14 asteista. Vaimo ei saunaan tullut, sanoi saunomisen  sen verran väsyttävän, ettei halunnut. He kuitenkin olivat menossa taas takaisin Kirkkonummelle yöksi. Siihen menemiseen oli lähinnä kaksi syytä. Tyttären aamulla olevat luisteluharjoitukset, ja se, ettei poikaa voi jättää yksin yöksi kotiin. Ei tiedä millaiset bileet tilaisuuden tullen järjestäisi. Joskus siinä sitten puoli kahdeksan aikoihin vaimo ja tytär Timin kanssa kotiin lähtivät. Itse jatkoin siinä vaiheessa vielä jonkun aikaa saunomista.

Luontopäivityksiin sellainen korjaus, että järvellä jatkuvasti näkyneet ja Timiä pariin kertaan kiusanneet hanhet eivät ole Valkoposkihanhia, vaan Kanadanhanhia. Tarkistin asian netistä, kun vaimo sinnikkäästi väitti lintuja Kanadanhanhiksi. Hän oli oikeassa. Koitan jatkossa itsekin muistaa, että hanhi jolla on valkoiset posket, ei ole Valkoposkihanhi.... Nämä lahdella asustavat Kanadanhanhet riitaantuivat perjantai-iltana Joutsenien kanssa. Joutsenet veivät voiton, ja isompikokoisina ajoivat Kanadanhanhet menemään. Jos sivusta seuranneena ymmärsin riidan aiheen oikein, käytiin siinä taistelua pesimispaikasta. Näillä näkymin näyttäisi siltä, että Joutsen pariskunta jäisi Römminlahdelle pesimään. Paikka heidän pesimiseensä on pieni, halkaisijaltaan ehkä reilut kymmenen metriä oleva saari arviolta vähän yli kolmensadan metrin päässä mökiltämme. Huolenaiheena pesinnän onnistumiseen on lähinnä se, että tuosta pikkusaaresta arviolta vajaan sadan metrin päässä on yksi mökki, jossa ei vielä tänä keväänä ole asukkaita näkynyt. Sitten kun he mökilleen tulevat, voi Joutsenten pesintä luonnollisesti häiriintyä Seurataan tilannetta. Olisihan se ihan hienoa jos ne siihen jäisivät pesimään. Ai mikä Joutsen? No tässä vaiheessa en vahingosta (lajin tunnistamisen suhteen) viisastuneena lähde lajia sen tarkemmin määrittelemään, Joutsen joka tapauksessa. Palataan ehkä jossain vaiheessa asiaan, ainakin jos he siihen pesimään jäävät. Sitten vielä kuitenkin aivan varma lajitunnistus: lauantaiaamuna (7.5) kuulin kevään ensimmäisen Käen kukunnan. Kukkui sen verran pitkään, että menin laskuissa sekaisin. Kuka sitä sitten mitäkin ensimmäisen Käen kukunnan perusteella ennustaa, niin minulle näitä kukuntoja tuli runsain mitoin....

Tulin sitten lauantaina aamupäivällä Kirkkonummelle. Ohjelmassa kaupassa ja rautakaupassa käynti, akvaarion puhdistus ja pyykinpesua. Illalla sitten saunaan, koska kyseessä oli joka tapauksessa lauantai. Ei se yhtään minua haitannut vaikka olin saunassa käynyt myös edellisinä kolmena päivänä. Tai siis iltana. Kotisauna on parempi kuin mökkisauna. Ihan siis vain sauna vastaan sauna arvioituna. Mökkisaunassa ei mielestäni riitä oikein happi, eli siis ilmanvaihto on huonosti järjestetty. On sinne yksi venttiili joitakin vuosia sitten lisätty, mutta ei siitä paljon apua ollut. Saunanovesta pitäisi ottaa 10 senttiä alalaidasta pois, mutta kun ei voi. Syynä on se, että saunan pesupaikka on ihan melkein siinä ovessa kiinni, ja jos ovesta ottaa alhaalta palan pois, on saunaneteinen jatkuvasti märkänä. No saunomiseen liittyy oleellisesti ilman muuta myös saunataukojen pitopaikka, ja siinä suhteessa Kirkkonummi jää kyllä kirkkaasti kakkoseksi Römminlahdelle. Itse olen saunomisen aikana enemmän jäähyllä kuin saunassa, joten kokonaisuutena ilman muuta mökkisauna vie kuitenkin voiton. Se järvimaisema. Luonnon läheisyys. Rauhallisuus ja hiljaisuus. Saunomisen kokonaispisteet mökille 8 - 6.5. Noin suunnilleen. Severin avoimella asteikolla. Maksimi 10 pistettä.

Sunnuntaina oli Äitienpäivä. Tytär teki kakun, poika värkkäsi salaatin, ja minä grillasin. Myös vaimon äiti oli meillä syömässä. Grillissä oli naudan sisäfilettä, kesäkurpitsaa ja bratwurstia. Bratwursti oli vähän niin kuin itselleni. Tyrkytin sitä kyllä muillekin, mutta loppujen lopuksi söin sen kaikki itse. Hyvää oli.

Illalla katselin lasten kanssa jääkiekkoa. On tullut näin lomaillessa seurattua muutenkin näitä kisoja, vaikken muuten yleensä jääkiekkoa katselekkaan. Suomi Saksa ottelun lopputulokseksi poika veikkasi 7-1 ja minä 5-1. Kisoja seuranneet huomaavat että tämän veikkauksen minä voitin pojan harmiksi. 

Tänään maanantaina, kun lomani itse asiassa vasta alkoi, tulin taas tänne mökille. Kävin matkalla Nummelan Prismassa ostamassa vähän evästä. Seitsemän pakettia makkaraa, riittävästi kaljaa ja vähän jotain muuta. Eiköhän niillä lauantaihin asti pärjää. Sellainen on suunnitelma ainakin tässä vaiheessa.

Kun sain tavarat autosta purettua paikoilleen, oli kello suunnilleen yksitoista aamupäivällä. Siitä sitten aloitin samantien hyvällä sykkeellä kantamaan terassimateriaaleja ylhäältä alas rantaan rakennuspaikalle. Menossa oli kahdeksas lasti, kun totesin että ai niin. Enpä ollut sitten pätkääkään muistanut että eihän minun polveni kestä edestakaista menemistä ylös ja alas. Tämä on tullut usein todettua lähinnä Levin vaihtelevassa maastossa. Vaikkei silloin ole ollut kuormana kuin korkeintaan ihan sellainen normaalikokoinen taskumatti. Nyt kun oli aina kainalossa riittävän painava puukuorma, ei siinä tosiaan kauaa kestänyt kun vasen polvi kipeytyi ja pakotti hidastamaan tahtia. Neljä kierrosta lisää, ja oli pakko pitää tauko. Sen verran oli polvi kipeytynyt.  Nyt piti istua alas, ottaa lasi Vichyä ja miettiä miten tätä hommaa kannattaa jatkaa. Aikaa oli mennyt tunti, ja pituuden mukaan mitattuna oli tavaraa siirretty alas 60 metriä. Jäljellä enää vähän reipas kilometri.... En edes viitsinyt laskea kauanko urakkaan tällä vauhdilla menisi. Edellyttäen että polvi kestäisi. Mutta koska polvi oli jo todella kipeä, päätin jatkaa perustusten tekoa. Ideana oli tehdä tätä puuhastelua aina jonkun aikaa, että polvi saisi levätä, ja sitten hakea muutama kuorma puutavaraa alas sen mukaan miltä polvi tuntuu. Näin etenin, ja pikkuhiljaa alkoi perustusten teko olla ihan hyvällä mallilla. Polvi kesti kerrallaan yhdestä neljään kierrosta tavaran kantamista, ja sitten taas tauolle tai perustusten tekoon.

Muutaman tunnin aherruksen jälkeen alkoi myös oikea polvi kipeytyä. Tahti hidastui entisestään. Koska olen jokatapauksessa lomalla, päätin kohta neljän jälkeen iltapäivällä että tämä riittää tälle päivälle. Siinä vaiheessa oli liikkumiseni varmastikkin jo melko huvittavan näköistä. Kun on molemmat polvet kipeenä, oli liikkuminen melkoista kaakerrusta. Onneksi täällä ei näy ketään lähimaillakaan, joten saa rauhassa kaakertaa menemään niin hassusti kuin huvittaa. Päivän lopputulos oli että 160 metriä tavaraa on työmaan vieressä, ja perustusten tekoon ei uskoakseni enää kovin montaa tuntia pitäisi mennä.

Tänään kantamani kakkosneloset (höylätty, kyllästetty, mitalistettu) ovat pituudeltaan hiukan reilu viisi metriä kappale. Varsinaiset terassilaudat (uritettu, kyllästetty, 98 mm x 28 mm) ovat hiukan yli 4,5 metriä pitkiä. Mittailin autoa, että kun takapenkit kaataa, niin kuinka pitkä tila siihen jää. Jäi alle kaksi metriä. Ja vaikka kuinka laittaisi penkin eteen ja tavaran vähän vinottain, jäisi pituudesta kuitenkin yli puolet tyhjänpäälle. Eli ei onnistu. Voisihan sitä tietysti yrittää kuormaa jotenkin sitoa tai jotain. Mutta päätin kuitenkin etten ala temppuilemaan. Mieluumminhan sitä mies tietenkin rikkoo polvensa kuin autonsa...

Illalla sitten saunomista ja sen jälkeen jääkiekkoa telkkarista. Vuorossa Suomi- USA. Tässä illan mittaan on kurkku alkanut tuntua yllättävän kipeältä, ja nenä vähän vuotaa. Nyt ei kyllä todellakaan ole oikea hetki millekään kesäflunssalle. Olen päättänyt että ihan pelkällä tahdonvoimalla tuo flunssan alku poistetaan kuvioista huomisaamuun mennessä.

Joutsenet olivat tänään edelleen tässä lahdella. Samoin Kanadanhanhet pyörivät ihan tuossa lähietäisyydellä. Rantasipejä on edellisinä kesinä ollut tasan yksi pariskunta. Nyt niitä on enemmän. Ainakin kaksi pariskuntaa, ehkä jopa kolme. Mielestäni Rantasipi on ihan hauska lintu. Muistuttaa liikkeiltään jonkin verran Västäräkkiä, vaikkei sillä yhtä pitkää pyrstöä heilutettavaksi olekkaan. Järvivesi oli jo 19 astetta. Saa nähdä joutuuko huomenna jo yrittämään josko uskaltaisi uimaan. Rajana minulla on yleensä ollut 20 astetta. Sen kylmempään en uskalla, sen tiedän kokemuksesta.

Nyt keskityn jääkiekkoon, ja huomenna sitten taas jatkan projektia.