Täällä Levillä mökissä viettämäni loma alkaa olla lopuillaan. Kaksi viikkoa on varmaankin ihan sopiva aika tälläiseen mökkilomaan. Ajomatka tänne on kuitenkin sen verran pitkä (noin 1000 km), että viikko tuntuisi turhan lyhyeltä ajalta.

Ensimmäisen viikon aikana alkoi jo pikkuhiljaa muodostua tietty rauhallinen rytmi päivälle. Aamulla nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa, ja sitten rauhalliseen tahtiin kahvinkeittoon. Reilu aamupala tulee aina syötyä, sillä sitä sitten jaksaa vähintään puoleen päivään asti.

Sanomalehteä tänne ei tule. Radio tuossa näkyy olevan, mutta en ole sitä kertaakaan avannut. Läppärillä tulee netistä vähän uutisia katseltua, jotta pysyy edes hiukan kärryillä maailmanmenosta.

Aamupäivällä lähden sitten yleensä parin tunnin patikointiretkelle. Useimmiten lähden tästä mökiltä Rakkavaarantien vieressä kulkevaa kävelytietä pitkin kohti Koillisrinteillä olevaa Draivia.

 

 

Eilen keskiviikkona näytti koillisrinteelle tulo tällaiselta. Siitä sitten jatkuu reittini kohti Jäkälälakea.

 

 

Tämä osuus menee lähinnä pienen suon poikki. Tässä yleensä aina tuulee. Seuraavaksi tulee vastaan risteys, josta valitaan kuljetaanko kohti Levikeskusta tasaisempaa reittiä hiihtoladun lähistöllä, vai mennäänkö tunturin rinnettä pitkin hiukan vaihtelevampaa maastoa. Tuon helpomman reitin menin vain kertaalleen. Siinä häiritsi lähinnä se, että latu + hiihtäjät olivat liian lähellä. Ei metsässä kuulu nähdä muita ihmisiä. Näihin opaskyltteihin ei kannata aina täysin luottaa. Reitti Draivin ja Levikeskuksen välillä on tämän opasteen mukaan 2,8 km. Riippumatta siitä menetkö suoraan, vai kierrätkö tunturin kylkeä pitkin...

 

 

Matka jatkuu Jäkälälaki rinteen vierestä metsään. Jäkälälaki oli keskiviikkona suljettu. Lumivyöryvaara ilmeisesti syynä.

 

 

Sitten alkaa se varsinainen metsäosuus, mikä on kierroksellani kaikkein mukavinta. Matkan varrella on monenmoisia hauskan näköisiä puunkäkkyröitä. Tässä niistä yksi.

 

 

Näillä paikkeilla on reitin suurimmat nousut. Viimeistään tässä vaiheessa huomaa kyllä että tämä tälläinen rauhallinenkin patikointi käy kyllä kuntoilusta. Ainakin meikäläiselle, kun ei tuota kuntoilua tule juurikaan muuten harrastettua. Tämä metsätaival oli aina todella rauhallinen ja rentouttava. Täysi hiljaisuus, ei kertaakaan tullut ketään vastaan, ja ilma oli todella raitista hengitellä. Reilun kilometrin kun on metsässä tarponut, tulee vastaan seuraava opaskyltti. Nyt on Levikeskukseen matkaa enää 2,7 kilometriä...

 

 

Tämän kyltin kohdalla on kierrokseni suunnilleen puolivälissä. Ainakin ajallisesti. Eli tässä vaiheessa on kulunut suunnilleen tunti mökiltä lähdöstä. Nyt ollaan myös suunnilleen korkeimmalla kohdalla, mihin tämä polku vie. Läheskään tunturin laelle asti ei nousta, mutta hiukan kuitenkin korkeammalle, kuten tästä kuvasta varmaan huomaa.

 

Polku on paikoin melko vaikea maastossa hahmottaa, koska sillä tuntuu olevan tosi vähän kulkijoita. Pienen yöllisen lumisateen jälkeen olen aina ollut ensimmäinen kulkija. Aikaisempina vuosina kun olen samaa reittiä hiihtoloman aikoihin kulkenut, on se ajettu moottorikelkalla päivittäin. Silloin on selkeästi nähnyt,  mistä reitti kulkkee. Nyt ei ole kelkalla ajettu täällä oloni aikana tätä reittiä kertaakaan. Välillä joutuu suunnistamaan vain puihin laitettujen nauhojen mukaan. Niitä tosin on onneksi riittävän tiheässä.

 

 

Kertaalleen kuljin tämän reitin vaihtelun vuoksi myös toiseen suuntaan. Silloin eksyin väärälle polulle, mutta melko pian huomasin että reitti ei tunnu tutulta, ja palasin takaisin. Olisihan sitä tietysti heti pitänyt tämän opasteen kohdalta tajuta kääntyä oikealle...

 

 

Tämä seuraava kyltti ehkä kertoo suunnilleen totuuden siitä, kuinka pitkä matka on tarpoa metsää myöten Draivista Levikeskukseen.

 

 

Loppumatka tästä ihmisten ilmoille on sitten jo selkeämpää reittiä. Siinä on ollut kulkijoita enemmän, sillä moni tekee ilmeisesti vain pikkulenkin metsän puolella ja palaa sitten samantien Levikeskukseen. Metsästä pois tulon jälkeen, olen useimmiten kulkenut takaisin Rakkavaaran tielle uutta Ylälevintietä myöten. Se oli vasta rakenteilla silloin kun viimeksi olin Levillä poikani ja siskoni kanssa. Nyt tie näyttää näin hienolta.

 

 

Tämä tie yhtyy liikenneympyrässä Rakkavaarantiehen, jota kuljetaan kunnes tienviitta osoittaa Metsärakkaa.

 

 

Sitten onkin mökki jo siinä ihan kohdalla, ja päivittäinen kahden tunnin kierros on tullut taas tehtyä.

 

 

Iltapäivällä minulla on ollut usein ohjelmassa Netflixin katselua. Telkkaria en ole muuten avannut, mutta tähän tarkoitukseen se on ihan mukava olemassa.

Ruokapuoli on hoitunut melko pitkälle valmiiden einesten tai hernekeiton  voimalla. Hernekeitto on ihan hyvää, kunhan laittaa sinne joukkoon esimerkiksi palvikinkun palasia. Ja mausteeksi tietysti reilusti sinappia. Kertaalleen tein kyllä ihan oikein ruokaakin. Tein makaronilaatikkoa. En laittanut joukkoon jauhelihaa, vaan kahta lajia tonnikalaa ja reilusti pannussa kuullotettua sipulia. Päälle vielä pussillinen juustoraastetta, niin hyvää tuli. Annos oli sen verran iso, että siitä riitti syömistä moneksi päiväksi.

Vapun aikaan oli täällä mökillä myös 15-vuotias poikani. Hän oli torstaista maanantaihin. Hyvin meillä aika kului yhdessäkin. Aamupala oli aamuisin 8.30, kun niin sovimme. Minuutilleen oli poika aina ylhäällä ilman herättelyä silloin kun oli sovittu. Aamupalan ja aamutoimien jälkeen vein hänet aina autolla haluamaansa rinteeseen puoli kymmenen aikoihin, jolloin rinteet avautuivat. Silloin aamulla oli kuulemma mukavinta lasketella, kun ei vielä ollut jonoja hisseihin. Melko paljon täällä olikin Vapun aikaan väkeä. Nyt Vapun jälkeen on selkeästi porukka vähentynyt. Iltapäivällä sitten jossain vaiheessa tuli poika skibussilla takaisin mökille. Sovimme aina etukäteen milloin viimeistään olen tullut takaisin patikoimasta, mökkiin kun on vain yksi avain, jonka minä pidin mukanani.

Illalla oli ohjelmassa joka toinen ilta saunominen ja joka toinen ilta menimme ravintolaan syömään. Perjantaina kävimme Ämmilässä, jossa söimme molemmat poroa. Poika poronkäristystä ja minä pariloitua poron maksaa. Hyvää oli molemmat. Sunnuntaina, joka oli Vappuaatto, kävimme Pihvipirtissä syömässä poronfilee pihvit. Illallismenuun kuului myös alkuruuaksi kalaherkkuja hilepöydästä ja jälkiruuaksi pannacotta. Tuli kyllä maha oikein kunnolla täyteen.

Vapun aikaan tuli myös formulakisat, ja olin etukäteen hiukan huolissani miten saan ne täällä mökillä näkymään. Mutta homma sujui hienosti, sillä pojalla oli Telia TV:n tunnukset, joilla formulat pääsi netin kautta katsomaan suorana. Läppäristä telkkariinhan minulla olikin jo piuha valmiina. Katselin kisojen lisäksi myös kaikki muut lähetykset harjoituksista sekä aika-ajoista suorana. Kannatti katsoa. Oli suomalaisittain erinomainen kisaviikonloppu.

Läppäri nettitikulla on kätevä olemassa mökkiolosuhteissa. Tosin minulla on tämän tietotekniikan kanssa ollut muutaman kerran ongelmia, kun en ole siinä mikään kovin näppärä. Ennen vappua olleella viikolla yhtenä aamuna ilmoitti nettitikku tarvitsevansa päivityksen. No mikäs siinä, päivitetään, ajattelin. Päivitys lähtikin hyvin alkuun, mutta sitten nettiyhteys katkesi ja päivitys jäi kesken. Sillä seurauksella että en enää päässyt nettiin. Siinä sitä sitten rupesin yrittämään tietokoneen kanssa monen moista temppua, että saisin sen taas nettiin yhdistettyä. Yritin poistaa sen kesken jääneen päivityksen, jotta se toimisi taas kuten ennen sitä päivitysyritystä. Ei onnistunut. Yritin siinä keksiä ja kokeilla vaikka mitä, mutta ei onnistunut. Keitin aamukahvit ja jatkoin yrityksiä ilman tulosta. Kävin välillä patikoimassa parin tunnin lenkkini, ja siellä metsän rauhassa sitten pikkuhiljaa keksin miten saan tämän ongelman ratkaistua. Monivaiheinen ja minulle mutkikas suunnitelma, jonka kuitenkin onnistuin toteuttamaan. Eli kuusi tuntia sen jälkeen kun nettiyhteyteni oli katkennut, olin jälleen tuon samaisen nettitikun kanssa netissä. Huokasin syvään ja olin tyytyväinen itseeni.

No seuraava tietotekniikan ongelma tuli, kun olimme pojan kanssa lähdössä Ämmilään syömään, ja päätin sulkea siksi aikaa läppärin. Näytöllä luki että "päivitä ja sammuta". Pakko kai se sitten on, ajattelin, ja painoin nappulaa. Sanoin vielä pojalle että saapas nähdä saadaanko läppäriä enää auki, kun oli niin huonoja kokemuksia nettitikun päivityksestä. Ja niinhän siinä sitten taas kävi, että kun syömästä tultuamme avasin läppärin, oli se jumissa. Näytöllä luki "Lenovo", eikä se reagoinut mihinkään. No reilut pari tuntia siinä sitten taas taisteltiin, mutta saatiin kuin saatiinkin taas laitteet pelittämään. Pojasta oli suuri apu, ja ilman häntä saattaisi läppäri olla edelleen jumissa.

No seuraava haaste oli saada tässä tarinassa näkyvät kuvat näkymään. No minun  näytölläni ne nyt ainakin näkyvät, en tosin tiedä näkyykö kenenkään muun näytöllä. Toivottavasti. Vierähti minulta nyt kuitenkin eilen kolmisen tuntia siihen että ainakin voin toivoa niiden näkyvän.

Yksi mihin minulla niin täällä mökillä kuin kotosallakin on mennyt aikaa on Forge of Empiresin pelaaminen. Se on ilmainen online strategiapeli, jota voi pelata joko tietokoneella tai mobiililaitteilla. En ole koskaan ennen mitään tälläistä tietokonepeliä pelaillut, mutta tähän olen jäänyt vähän koukkuun. Sen pelaamiseen menee jokunen tunti päivittän. Tosin vaihtelevasti. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Se on toisaalta melko yksinkertainen ja toisaalta melko mutkikaskin peli. Kantapään kautta olen pikkuhiljaa sitä opetellut, ja tiedän etten vieläkään pelin kaikkia osa-alueita hallitse. Sain pojankin innostumaan tätä samaa peliä pelailemaan, ja muutaman päivän pelailtuaan hän pystyikin jo minua joissakin jutuissa neuvomaan. Pelaan peliä nimellä Sohlo. Jos satutte sinne eksymään, niin käykäähän kaupungissani, joka on nimeltään Rennonperä. 

Myös nettipokeri vie varsinkin iltaisin oman aikansa. En ole vielä pystynyt pitkässä juoksussa kääntämään peliäni voitolliseksi, vaan olen ahkerasta yrittämisestä huolimatta jäänyt pikkuhiljaa tappiolle. Isoista summista ei ole kyse, mutta ne muutamat kympit jotka olen tappiolla, olisi kiva olla voitolla. Pyysinkin jo konsultointiapua, joten katsotaan josko sen avulla saisin pelini pyörimään oikeaan suuntaan.

Ylihuomenna on sitten edessä taas ajomatka takaisin etelään. Hiukan on jo nyt haikea mieli, kun joutuu lähtemään. Mutta pääseehän tänne taas joskus takaisin. En taida uskaltaa lauantaiaamuna lähteä liikkeelle ihan yhtä aikaisin kuin tänne päin tullessani. Tämä sen vuoksi että pimeällä on porojen huomaaminen vielä vaikeampaa kuin päivänvalossa. En todellakaan haluaisi päättää mukavaa reissuani porokolariin, joten ainakin yritän malttaa odottaa aamulla sen verran että alkaa vähän tulla päivänvaloa. Varmaan keittelen myös aamukahvit ennen lähtöä, sillä tässä ei ennen Rovaniemeä ainakaan ole mitään paikkaa mihin voisi poiketa aamupalalle. Auton tankkasin jo valmiiksi tuossa S-Marketin pihassa olevalla automaatilla. Sen puolesta voisi matkustaa vaikka yhden pysähdyksen taktiikalla, mutta ehkä sitä joutuu pari vessataukoa kuitenkin pitämään. Illansuussa on tarkoitus kuitenkin olla kotosalla sellaiseen aikaan, että pääsee vielä kotisaunan lämmitykseen. Vaikka tämän mökin sähkösauna onkin ihan kohtuullisen hyvä, niin kyllä sitä kuitenkin paremmat löylyt saa omassa puulla lämmitetyssä saunassa.