Kaikennäköisiä pieniä hajanaisia ajatuksia on tässä viime viikon aikana tulla tupsahtanut pieneen mieleeni. Tässä niistä muutamia sinunkin pohdittavaksesi.

Ensinnäkin myönnän kuuluvani niihin ihmisiin, jotka ovat aina välillä ihan tosissaan miettineet kysymystä että kumpi oli ensin: muna vai kana. Eipä tarvitse tuota enää miettiä, sillä nyt tiedän oikean vastauksen. Vastaus on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin yksinkertainen ja itsestään selvä, että ei voi muuta kuin ihmetellä että miksen tuota tullut itse keksineeksi. No jos vastaus on sinulla itselläsi jo tiedossa, niin voit hyvillä mielin hypätä seuraavaan hajatukseen. Jos taas puolestasi edelleen tätä varsin perinteistä propleemaa pienessä mielessäsi mietit, niin voin sinulle kertoa oikean vastauksen. Eli vastaus kysymykseen on muna. Helppoa kuin heinänteko. Niin ja sitten ne perustelut. Dinosaurukset kuoriutuivat munasta. Ja dinosaurukset olivat ehtineet kuolla jo sukupuuttoon ennen ensimmäistäkään kanaa. Joten aivan kiistatta voidaan todeta että muna oli ennen kanaa.

Ja sitten seuraavaan hajatukseen. Kiire on varmaankin monelle tuttu ilmiö. Elämässä yleensäkin, mutta varsinkin työelämässä. Tuskin olen ihan yksin kun joudun myöntämään että aina vaan ei ehdi tehdä kaikkea mitä työpäivän aikana pitäisi ehtiä. No se on varmasti monellekin tuttu juttu että silloin pitää alkaa asiota ja tekemisiä priorisoimaan. Mutta. Sitten se pieni ja kuitenkin erittäin oleellinen ja tärkeä pointti: millä perusteella priorisoit tehtävät asiat? Tärkeysjärjestys? Kiireellisyysjärjestys? Pakolliset tehtävät? Entä (varsinkin jos olet esimiesasemassa) mitkä tehtävät voi delegoida? Entä peräti deletoida? Hyviä, tärkeitä ja ainakin minulle ajankohtaisia kysymyksiä.

Olin tässä kuluneella viikolla koko päivän kestävässä koulutuksessa, jonka aiheena oli ajan käytön hallinta. Pääsimme aloittamaan vartin myöhässä, kun yksi "järjestävän seuran" henkilöistä oli myöhässä, juututtuaan ruuhkaan.... Mutta joka tapauksessa päivä oli siinä mielessä antoisa, että sain mielestäni hyvän ja itselleni uuden ajatuksen asioiden priorisointiin. Tähän asti olen ymmärtänyt kyllä että "pakolliset" asiat täytyy tehdä ennen kiireellisiä, mutta se missä koin ahaa-elämyksen, oli kiireellisten ja tärkeiden asioiden välinen suhde. Tutkimusten mukaan 95 prosenttia ihmisistä tekee kiireelliset asiat ennen tärkeitä asioita. Vaikka pitäisi tehdä juuri päinvastoin. Jos aina vaan tuijottaa ja toimii niiden kiirellisten asioiden kanssa, jäävät tärkeät asiat liian pienelle huomiolle. Sitten nekin tehdään vasta kun ne ovat muuttuneet myös kiireellisiksi, ja sitten ei olekkaan enää riittävästi aikaa tehdä näitä tärkeitä asioita kunnolla. Kannattaa miettiä. Yksinkertaistin ja kärjistin ajatusta, mutta toivottavasti löysit sen punaisen langan. Minulle ainakin tuo ajatusmalli kolahti.

Sitten vielä ajatuksesta aivan toiseen, eli kolmas kuluneella viikolla hajatuksia aiheuttanut asia oli myös minulla (kuten aivan varmasti monella muullakin) nämä Pariisin terrorijutut. Ilman muuta ja täysin ehdottomasti täydellisen tuomittavaa toimintaa, siinä ei varmaankaan synny kenenkään kanssa erimielisyyksiä. Mutta sitten kun mennään tuon valitettavan tapahtuman jälkihoitoon, niin olen asiasta vähän eri linjoilla yleisen näkemyksen kanssa. Tarkoitan tätä koko Euroopassa ollutta minuutin hiljaisuutta. Olen ehkä erilainen nuori... No okei, otetaanpa uusiksi. Olen ehkä erilainen "nuori", mutta minun mielestäni tässä minuutin hiljaisuudessa toimitaan juuri niin, kuin nämä terroristit halusivat. Eli annetaan tapahtuneelle mahdollisimman suuri julkisuus. Sitähän he myös kaiken muun lisäksi halusivat. Edelleen korostan että aivan ehdottomasti kunnioitan suuresti ajatuksissani kaikkia terrorismin uhreiksi joutuneita, ja myötätuntoni on kaikkien heidän omaistensa puolella. Mutta kuitenkin. Täytyykö meidän oikeasti tuoda heidän terroristien teot näin kattavasti uudelleen esille? Ympäri Eurooppaa. Minun mielestäni ei. Ymmärrän kuitenkin täysin myös erimieltä kanssani olevia. Heillä on varmasti aivan asialliset ja perustellut syynsä. Mutta kuitenkin. Minä olen eri mieltä.

Tällaisia hajanaisia ajatuksia toi mennyt viikko tullessaan. Muun muassa. Katsotaan mielenkiinnolla mitä ensi viikko tuo tullessaan. Siis lumen ja rännän lisäksi....