Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


lauantai, 13. toukokuu 2017

Jäämeri 2017

Alustavaa kyselyä.

Halukkaita tällä vuodelle?

Ehdotettu viikko 34.

Löytyykö halukkaita? Voitaisiin ruveta pikkuhiljaa hakemaan sopivaa ajankohtaa, ja alustavia ilmottautumisia.

Minulla on aikaa, minulle sopii kaikki.

Nyt kaivataan kannanottoja, ehdotuksia ajankohdan suhteen, ja alustavia suunnitelmia reitistä. Perinteinen Varanger- Porsanger? Lofootit?

Varmaankin kannattaisi lyödä lukkoon ensin ajankohta. Töissä tai koulussa käyville se on varmaan melko oleellinen tieto.

Entä siirretäänkö tämä keskustlu hienolle Vuono-sivustollemme, vai mitenkä jatketaan.

Minulle tosiaan sopii kaikki, mutta kertokaa mielipiteitä, niin saadaan tämä asia rullaamaan eteenpäin.

Nimimerkillä minä ainakin lähden, kuka tulee mukaan?

torstai, 4. toukokuu 2017

Rentoutusta

Täällä Levillä mökissä viettämäni loma alkaa olla lopuillaan. Kaksi viikkoa on varmaankin ihan sopiva aika tälläiseen mökkilomaan. Ajomatka tänne on kuitenkin sen verran pitkä (noin 1000 km), että viikko tuntuisi turhan lyhyeltä ajalta.

Ensimmäisen viikon aikana alkoi jo pikkuhiljaa muodostua tietty rauhallinen rytmi päivälle. Aamulla nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa, ja sitten rauhalliseen tahtiin kahvinkeittoon. Reilu aamupala tulee aina syötyä, sillä sitä sitten jaksaa vähintään puoleen päivään asti.

Sanomalehteä tänne ei tule. Radio tuossa näkyy olevan, mutta en ole sitä kertaakaan avannut. Läppärillä tulee netistä vähän uutisia katseltua, jotta pysyy edes hiukan kärryillä maailmanmenosta.

Aamupäivällä lähden sitten yleensä parin tunnin patikointiretkelle. Useimmiten lähden tästä mökiltä Rakkavaarantien vieressä kulkevaa kävelytietä pitkin kohti Koillisrinteillä olevaa Draivia.

 

20170503_103805.jpg

 

Eilen keskiviikkona näytti koillisrinteelle tulo tällaiselta. Siitä sitten jatkuu reittini kohti Jäkälälakea.

 

20170503_104739.jpg

 

Tämä osuus menee lähinnä pienen suon poikki. Tässä yleensä aina tuulee. Seuraavaksi tulee vastaan risteys, josta valitaan kuljetaanko kohti Levikeskusta tasaisempaa reittiä hiihtoladun lähistöllä, vai mennäänkö tunturin rinnettä pitkin hiukan vaihtelevampaa maastoa. Tuon helpomman reitin menin vain kertaalleen. Siinä häiritsi lähinnä se, että latu + hiihtäjät olivat liian lähellä. Ei metsässä kuulu nähdä muita ihmisiä. Näihin opaskyltteihin ei kannata aina täysin luottaa. Reitti Draivin ja Levikeskuksen välillä on tämän opasteen mukaan 2,8 km. Riippumatta siitä menetkö suoraan, vai kierrätkö tunturin kylkeä pitkin...

 

20170503_105250.jpg

 

Matka jatkuu Jäkälälaki rinteen vierestä metsään. Jäkälälaki oli keskiviikkona suljettu. Lumivyöryvaara ilmeisesti syynä.

 

20170503_105347.jpg

 

Sitten alkaa se varsinainen metsäosuus, mikä on kierroksellani kaikkein mukavinta. Matkan varrella on monenmoisia hauskan näköisiä puunkäkkyröitä. Tässä niistä yksi.

 

20170503_110319.jpg

 

Näillä paikkeilla on reitin suurimmat nousut. Viimeistään tässä vaiheessa huomaa kyllä että tämä tälläinen rauhallinenkin patikointi käy kyllä kuntoilusta. Ainakin meikäläiselle, kun ei tuota kuntoilua tule juurikaan muuten harrastettua. Tämä metsätaival oli aina todella rauhallinen ja rentouttava. Täysi hiljaisuus, ei kertaakaan tullut ketään vastaan, ja ilma oli todella raitista hengitellä. Reilun kilometrin kun on metsässä tarponut, tulee vastaan seuraava opaskyltti. Nyt on Levikeskukseen matkaa enää 2,7 kilometriä...

 

20170503_110620.jpg

 

Tämän kyltin kohdalla on kierrokseni suunnilleen puolivälissä. Ainakin ajallisesti. Eli tässä vaiheessa on kulunut suunnilleen tunti mökiltä lähdöstä. Nyt ollaan myös suunnilleen korkeimmalla kohdalla, mihin tämä polku vie. Läheskään tunturin laelle asti ei nousta, mutta hiukan kuitenkin korkeammalle, kuten tästä kuvasta varmaan huomaa.

20170503_110827.jpg

 

Polku on paikoin melko vaikea maastossa hahmottaa, koska sillä tuntuu olevan tosi vähän kulkijoita. Pienen yöllisen lumisateen jälkeen olen aina ollut ensimmäinen kulkija. Aikaisempina vuosina kun olen samaa reittiä hiihtoloman aikoihin kulkenut, on se ajettu moottorikelkalla päivittäin. Silloin on selkeästi nähnyt,  mistä reitti kulkkee. Nyt ei ole kelkalla ajettu täällä oloni aikana tätä reittiä kertaakaan. Välillä joutuu suunnistamaan vain puihin laitettujen nauhojen mukaan. Niitä tosin on onneksi riittävän tiheässä.

 

20170503_112209.jpg

 

Kertaalleen kuljin tämän reitin vaihtelun vuoksi myös toiseen suuntaan. Silloin eksyin väärälle polulle, mutta melko pian huomasin että reitti ei tunnu tutulta, ja palasin takaisin. Olisihan sitä tietysti heti pitänyt tämän opasteen kohdalta tajuta kääntyä oikealle...

 

20170503_112522.jpg

 

Tämä seuraava kyltti ehkä kertoo suunnilleen totuuden siitä, kuinka pitkä matka on tarpoa metsää myöten Draivista Levikeskukseen.

 

20170503_112619.jpg

 

Loppumatka tästä ihmisten ilmoille on sitten jo selkeämpää reittiä. Siinä on ollut kulkijoita enemmän, sillä moni tekee ilmeisesti vain pikkulenkin metsän puolella ja palaa sitten samantien Levikeskukseen. Metsästä pois tulon jälkeen, olen useimmiten kulkenut takaisin Rakkavaaran tielle uutta Ylälevintietä myöten. Se oli vasta rakenteilla silloin kun viimeksi olin Levillä poikani ja siskoni kanssa. Nyt tie näyttää näin hienolta.

 

20170503_114328.jpg

 

Tämä tie yhtyy liikenneympyrässä Rakkavaarantiehen, jota kuljetaan kunnes tienviitta osoittaa Metsärakkaa.

 

20170503_115705.jpg

 

Sitten onkin mökki jo siinä ihan kohdalla, ja päivittäinen kahden tunnin kierros on tullut taas tehtyä.

 

20170503_115824.jpg

 

Iltapäivällä minulla on ollut usein ohjelmassa Netflixin katselua. Telkkaria en ole muuten avannut, mutta tähän tarkoitukseen se on ihan mukava olemassa.

Ruokapuoli on hoitunut melko pitkälle valmiiden einesten tai hernekeiton  voimalla. Hernekeitto on ihan hyvää, kunhan laittaa sinne joukkoon esimerkiksi palvikinkun palasia. Ja mausteeksi tietysti reilusti sinappia. Kertaalleen tein kyllä ihan oikein ruokaakin. Tein makaronilaatikkoa. En laittanut joukkoon jauhelihaa, vaan kahta lajia tonnikalaa ja reilusti pannussa kuullotettua sipulia. Päälle vielä pussillinen juustoraastetta, niin hyvää tuli. Annos oli sen verran iso, että siitä riitti syömistä moneksi päiväksi.

Vapun aikaan oli täällä mökillä myös 15-vuotias poikani. Hän oli torstaista maanantaihin. Hyvin meillä aika kului yhdessäkin. Aamupala oli aamuisin 8.30, kun niin sovimme. Minuutilleen oli poika aina ylhäällä ilman herättelyä silloin kun oli sovittu. Aamupalan ja aamutoimien jälkeen vein hänet aina autolla haluamaansa rinteeseen puoli kymmenen aikoihin, jolloin rinteet avautuivat. Silloin aamulla oli kuulemma mukavinta lasketella, kun ei vielä ollut jonoja hisseihin. Melko paljon täällä olikin Vapun aikaan väkeä. Nyt Vapun jälkeen on selkeästi porukka vähentynyt. Iltapäivällä sitten jossain vaiheessa tuli poika skibussilla takaisin mökille. Sovimme aina etukäteen milloin viimeistään olen tullut takaisin patikoimasta, mökkiin kun on vain yksi avain, jonka minä pidin mukanani.

Illalla oli ohjelmassa joka toinen ilta saunominen ja joka toinen ilta menimme ravintolaan syömään. Perjantaina kävimme Ämmilässä, jossa söimme molemmat poroa. Poika poronkäristystä ja minä pariloitua poron maksaa. Hyvää oli molemmat. Sunnuntaina, joka oli Vappuaatto, kävimme Pihvipirtissä syömässä poronfilee pihvit. Illallismenuun kuului myös alkuruuaksi kalaherkkuja hilepöydästä ja jälkiruuaksi pannacotta. Tuli kyllä maha oikein kunnolla täyteen.

Vapun aikaan tuli myös formulakisat, ja olin etukäteen hiukan huolissani miten saan ne täällä mökillä näkymään. Mutta homma sujui hienosti, sillä pojalla oli Telia TV:n tunnukset, joilla formulat pääsi netin kautta katsomaan suorana. Läppäristä telkkariinhan minulla olikin jo piuha valmiina. Katselin kisojen lisäksi myös kaikki muut lähetykset harjoituksista sekä aika-ajoista suorana. Kannatti katsoa. Oli suomalaisittain erinomainen kisaviikonloppu.

Läppäri nettitikulla on kätevä olemassa mökkiolosuhteissa. Tosin minulla on tämän tietotekniikan kanssa ollut muutaman kerran ongelmia, kun en ole siinä mikään kovin näppärä. Ennen vappua olleella viikolla yhtenä aamuna ilmoitti nettitikku tarvitsevansa päivityksen. No mikäs siinä, päivitetään, ajattelin. Päivitys lähtikin hyvin alkuun, mutta sitten nettiyhteys katkesi ja päivitys jäi kesken. Sillä seurauksella että en enää päässyt nettiin. Siinä sitä sitten rupesin yrittämään tietokoneen kanssa monen moista temppua, että saisin sen taas nettiin yhdistettyä. Yritin poistaa sen kesken jääneen päivityksen, jotta se toimisi taas kuten ennen sitä päivitysyritystä. Ei onnistunut. Yritin siinä keksiä ja kokeilla vaikka mitä, mutta ei onnistunut. Keitin aamukahvit ja jatkoin yrityksiä ilman tulosta. Kävin välillä patikoimassa parin tunnin lenkkini, ja siellä metsän rauhassa sitten pikkuhiljaa keksin miten saan tämän ongelman ratkaistua. Monivaiheinen ja minulle mutkikas suunnitelma, jonka kuitenkin onnistuin toteuttamaan. Eli kuusi tuntia sen jälkeen kun nettiyhteyteni oli katkennut, olin jälleen tuon samaisen nettitikun kanssa netissä. Huokasin syvään ja olin tyytyväinen itseeni.

No seuraava tietotekniikan ongelma tuli, kun olimme pojan kanssa lähdössä Ämmilään syömään, ja päätin sulkea siksi aikaa läppärin. Näytöllä luki että "päivitä ja sammuta". Pakko kai se sitten on, ajattelin, ja painoin nappulaa. Sanoin vielä pojalle että saapas nähdä saadaanko läppäriä enää auki, kun oli niin huonoja kokemuksia nettitikun päivityksestä. Ja niinhän siinä sitten taas kävi, että kun syömästä tultuamme avasin läppärin, oli se jumissa. Näytöllä luki "Lenovo", eikä se reagoinut mihinkään. No reilut pari tuntia siinä sitten taas taisteltiin, mutta saatiin kuin saatiinkin taas laitteet pelittämään. Pojasta oli suuri apu, ja ilman häntä saattaisi läppäri olla edelleen jumissa.

No seuraava haaste oli saada tässä tarinassa näkyvät kuvat näkymään. No minun  näytölläni ne nyt ainakin näkyvät, en tosin tiedä näkyykö kenenkään muun näytöllä. Toivottavasti. Vierähti minulta nyt kuitenkin eilen kolmisen tuntia siihen että ainakin voin toivoa niiden näkyvän.

Yksi mihin minulla niin täällä mökillä kuin kotosallakin on mennyt aikaa on Forge of Empiresin pelaaminen. Se on ilmainen online strategiapeli, jota voi pelata joko tietokoneella tai mobiililaitteilla. En ole koskaan ennen mitään tälläistä tietokonepeliä pelaillut, mutta tähän olen jäänyt vähän koukkuun. Sen pelaamiseen menee jokunen tunti päivittän. Tosin vaihtelevasti. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Se on toisaalta melko yksinkertainen ja toisaalta melko mutkikaskin peli. Kantapään kautta olen pikkuhiljaa sitä opetellut, ja tiedän etten vieläkään pelin kaikkia osa-alueita hallitse. Sain pojankin innostumaan tätä samaa peliä pelailemaan, ja muutaman päivän pelailtuaan hän pystyikin jo minua joissakin jutuissa neuvomaan. Pelaan peliä nimellä Sohlo. Jos satutte sinne eksymään, niin käykäähän kaupungissani, joka on nimeltään Rennonperä. 

Myös nettipokeri vie varsinkin iltaisin oman aikansa. En ole vielä pystynyt pitkässä juoksussa kääntämään peliäni voitolliseksi, vaan olen ahkerasta yrittämisestä huolimatta jäänyt pikkuhiljaa tappiolle. Isoista summista ei ole kyse, mutta ne muutamat kympit jotka olen tappiolla, olisi kiva olla voitolla. Pyysinkin jo konsultointiapua, joten katsotaan josko sen avulla saisin pelini pyörimään oikeaan suuntaan.

Ylihuomenna on sitten edessä taas ajomatka takaisin etelään. Hiukan on jo nyt haikea mieli, kun joutuu lähtemään. Mutta pääseehän tänne taas joskus takaisin. En taida uskaltaa lauantaiaamuna lähteä liikkeelle ihan yhtä aikaisin kuin tänne päin tullessani. Tämä sen vuoksi että pimeällä on porojen huomaaminen vielä vaikeampaa kuin päivänvalossa. En todellakaan haluaisi päättää mukavaa reissuani porokolariin, joten ainakin yritän malttaa odottaa aamulla sen verran että alkaa vähän tulla päivänvaloa. Varmaan keittelen myös aamukahvit ennen lähtöä, sillä tässä ei ennen Rovaniemeä ainakaan ole mitään paikkaa mihin voisi poiketa aamupalalle. Auton tankkasin jo valmiiksi tuossa S-Marketin pihassa olevalla automaatilla. Sen puolesta voisi matkustaa vaikka yhden pysähdyksen taktiikalla, mutta ehkä sitä joutuu pari vessataukoa kuitenkin pitämään. Illansuussa on tarkoitus kuitenkin olla kotosalla sellaiseen aikaan, että pääsee vielä kotisaunan lämmitykseen. Vaikka tämän mökin sähkösauna onkin ihan kohtuullisen hyvä, niin kyllä sitä kuitenkin paremmat löylyt saa omassa puulla lämmitetyssä saunassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

lauantai, 22. huhtikuu 2017

Vihdoinkin Levillä

Olen jo pitkään viihtynyt tosi hyvin Levillä. Olen pyrkinyt käymään täällä vähintään kerran vuodessa. Viime vuonna en päässyt käymään kertaakaan, joten tuntui todella hyvältä tulla tänne taas pitkästä aikaa.

Olen nyt ollut vuorotteluvapaalla jo lähes kolme viikkoa. Silti tuntuu, että tästä Levin lomasta se varsinaisesti nyt sitten alkaa. Kun vuorotteluvapaalle jäämiseni viime vuoden loppupuolella varmistui, oli ensimmäinen asia minkä tein, varata mökki Leviltä. Viime vuosi kun jäi väliin, otin mökin samantien kahdeksi viikoksi. Varasin tämän tutun mökin, Noitalevin, koska nyt ainakin tiesin mitä sain. Sitäpaitsi mielestäni tämä mökki on ihan hyvä, varsinkin hinta/laatu suhde on ihan kohdallaan. Tämä on ihan perusmökki, mutta hintaluokkaansa nähden normaalia tilavampi. Sänkypaikat löytyy kymmenelle, lisäksi on vielä pienellä parvella 10 cm paksuja patjoja vino pino. Mökissä on neliöitä 126, internetyhteyttä ei ole, mutta ainakin tuolla meidän nettitikulla pelittää 4g ihan kiitettävästi. Levikeskukseen tästä on matkaa alle kaksi kilometriä, ja Skibussi pysäkki on tuossa sadan metrin päässä.

Vuorotteluvapaani on tähän asti sujunut tosi hyvin. Eniten on yllättänyt kaksi asiaa: ajan nopea kuluminen ja ero nukkumisessa aikaisempaan verrattuna.

Aika kuluu tosi nopeasti. Alan pikkuhiljaa ymmärtää eläkeläisiä, joilla on jatkuvasti kiire, ja jotka eivät sen vuoksi ehdi tehdä mitään. Minä olen tietoisesti välttänyt kiirettä, ja ehkä sen vuoksi aika meneekin niin nopeasti että tuntuu ettei ehdi tehdä mitään. En kuitenkaan ota siitä stressiä, sillä nyt minulla on aikaa olla tekemättä mitään. Lähinnä vaan ihmettelen että mihin se aika katoaa ihan itsellään. Pari esimerkkiä. Töissä ollessani minulla oli tapana katsella päivittäin Netflixiä. Vähintään jakso jotain sarjaa töiden jälkeen, usein kaksikin. Nyt olin ollut vuorotteluvapaalla lähes kaksi viikkoa, ennen kuin avasin Netflixin ekan kerran... Ja lukeminen. Töissä ollessa luin aina vähintään tunnin, usein puolitoista tuntia jotain kirjaa ennen nukkumaan menoa. Varasin reilun pinon hyviä kirjoja vuorotteluvapaan alkuun valmiiksi. Pinossa on esimerkiksi Jo Nesbö:n Jano, Mari Jungstedtin Kullan kallis, Donna Leonin Tuntematon ihailija ja Hugh Howeyn Siilo. Sivuakaan en ole vielä "ehtinyt" niistä lukea. Vaikka kaikki ovat uskoakseni erittäin hyviä kirjoja. Otin nuo edellä mainitut mukaan tänne Leville. Saa nähdä ehdinkö lukea. Nesböstä ajattelin aloittaa. Kotona on sitten vielä toinen vähän korkeampi pino odottamassa...

No okei, olen minä iltaisin ennen nukkumaan menoa kuitenkin jotain lueskellut. Eli minulla oli kesken pari vaimon kirjastosta tuomaa kirjaa, jotka piti lukea ennen tänne Leville lähtöä, ettei mene laina-aika umpeen. Samoin olen edelleen lueskellut jonkin verran pokeri aiheisia kirjoja. Ei ole vielä oikein lähtenyt Kuukkeli lentoon, joten aiheeseen pitää perehtyä lisää. Palaan siihen tarkemmin jossain vaiheessa.

Olen jo pitkään tiennyt että työ stressaa minua tosi paljon, ja nukun sen vuoksi huonosti. En kuitenkaan olisi uskonut että nukkumisella nyt vuorotteluvapaalla ja aikaisemmin töissä ollessa voi olla näin suuri ero. Olen jostain lukenut että vaikka alkoholin käyttö helpottaa nukahtamista, on juopuneena nukkuneen uni laadultaan kuitenkin niin paljon normaaliin uneen verrattuna huonolaatuisempaa, ettei alkoholia kannata käyttää unilääkkeenä. Mielestäni tuo väittämä oli hölynpölyä. Töissä ollessani nukuin aina huonosti, mutta viikonloppuisin riittävän saunakaljamäärän avittamana nukuin kuitenkin vähän paremmin. Nyt vuorotteluvapaalla ollessani olen kuitenkin nukkunut arkisin tosi hyvin. Sen huomaa siitä, että ei heräile puolen tunnin tai tunnin välein kuten töissä ollessa, ja että aamulla sängystä noustessa on virkeä eikä väsynyt. Yksi ihan konkreettinen numeraalinen mittarikin aiheeseen löytyy. Uniapneani vuoksi käyttämäni cpap-laite rekisteröi yön aikana tulleet hengityskatkokset, jotka on aamulla luettavissa laitteen näytöltä muodossa hengityskatkosta keskimäärin per tunti. Töissä ollessa tuo luku oli yleensä välillä 0,00-0,30. Eli eihän niitä hengityskatkoksia nukkuessa juurikaan tule, jollei käytännössä juurikaan nuku. Nyt vuorotteluvapaalla tuo samainen luku on ollut völillä 0,70-1,90. Ero on mielestäni tilastollisesti merkittävä. Töissä ollessa "nukuin" (siis olin sängyssä silmät kiinni peiton alla) keskimäärin reilusti yli yhdeksän tuntia. Nyt tuo määrä on pikkuhiljaa vähentynyt, ja nyt alkaa riittää hyvin jo kahdeksan tunnin nukkuminen.

Tänne Leville tulossa mietin pitkään, että tulenko kesärenkailla vai nastoilla. Usein lasten talvilomaviikolla (viikko 8) on tilanne olut se, että jo silloin helmikuussa olisi kesärenkailla päässyt ihan hyvin ainakin Ouluun asti. Viikosta 8 ja helmikuusta on jo kulunut pitkästi aikaa, mutta päädyin silti tulemaan nastoilla. Kesärenkailla olisi kyllä pärjännyt aivan hyvin. Lahteen asti. Aamulla (lauantaina) lähdin liikenteeseen kotoa autokatoksesta kello 03.25. Lämpötila oli + 1 aste. Heti kohta Lahden jälkeen tuli oikein kunnon sakea lumikuuro. Ennen Jyväskylää oli tiellä paikoitellen 2-4 senttiä uutta lunta. Nastarenkaista huolimatta jouduin vähän pudottamaan paikoitellen matkanopeutta. No Jyväskylän jälkeen olivat tiet taas aivan sulat, ja seuraavat sadekuurot tulivat ihan vetenä. Piti ajaa lähemmäs Rovaniemeä, ennen kuin taas tuli tie valkoiseksi. Sää oli kyllä tosi vaihteleva. Välillä paistoi aurinko niin että häikäisi, välillä tuli lähes herneen kokoisia rakeita että ropisi. Ja sitten vaihtelevasti näitä vesi-, räntä, ja lumikuuroja. Olin kuitenkin sillain hyvään aikaan liikenteessä, että en joutunut jonoissa ajamaan kuin vähän ennen ja jälkeen Oulun. Muuten sai ajella ihan omassa rauhassa. Hirviä tai poroja ei tiellä (onneksi) näkynyt. Ainoan kerran kun eläimen takia refleksin omaisesti reippaasti jarrua polkaisin, oli kyseessä Suomenpystykorva, joka lumipenkan takaa olisi kyllä ilmeisesti tielle asti syöksähtänyt, ellei sitten remmin toisessa päässä ollut rouvashenkilö olisi koiraa pysäyttänyt. Täällä pohjoisessa tosiaan on vielä sen verran isot lumikinokset, ettei koiran remmiä ja rouvashenkilöä nähnyt ennen kuin vasta kohdalla.

Pidin matkalla vain kaksi taukoa. Vähän ennen Jyväskylää kävin aamupalalla (auto seisoi paikallaan alle 10 minuuttia) ja sitten vähän pidempi tauko ennen Oulua (alle 15 minuuttia kuitenkin) jolloin tankkasin myös auton. Sellaista lievää ylinopeutta kun ajeli, niin Kirkkonummen autokatoksesta meni aikaa Levin S-marketin pihaan 11 tuntia ja 22 minuuttia. Ihan hyvä suoritus mielestäni. Onhan sitä siinäkin autossa istumista ja ajamista. Kilometrejäkin kuitenkin vähän yli tuhat.

Tänne mökille päästyäni oli jotenkin outo tunne. Tätä hetkeä oli odottanut niin kauan. Avain löytyi sieltä mistä pitikin, ja marssin sisään. Tarkistin että jääkaappi ja pakastin olivat päällä. Säädin kumpaakin hiukan kylmemmälle. Säädin lämmitystä muutamista strategisesti tärkeistä paikoista (makuuhuone, läppärillä ollessani selän takana oleva patteri) pienemmälle. Tarkistin että mökissä olevassa telkkarissa on hdmi sisääntulo. Oli. (Tarvitaan esim. Netflixin katseluun ).

Sen jälkeen hengitin hetken aikaa syvään, hymyilin itsekseni, ja aloin kantaa tavaroita autosta mökkiin. Ensimmäisen mökkipäivän (illan) ohjelmaan minulla kuului lähinnä tavaroiden paikalleen laittelua. Ajattelin, että kun kerran olen tässä mökissä kaksi viikkoa, niin puran kaikki tavarat kasseista pois, ja teen oloni kotoisaksi. Tyhjät kassit sänkyjen alle piiloon, vaatteet komeroon, ruokataevikkeet paikoilleen, reiskat oven suuhun, läppäri toimintaan, kännykkä auki ja oloasu päälle. Kotiutuminen sujui sutjakasti. Hetken harkitsin että lähtisinkö vielä samantien pienelle kävelylenkille, mutta jätin sen kuitenkin väliin, kun satoi juuri sillä hetkellä sakeasti lunta. Lämpötila yksi aste pakkasen puolella. Eli siis ei muuta kuin sauna lämpenemään, ja jatkamaan tätä itsekseen hymyilyä, josta minulle on tullut tämän vuorotteluvapaan aikana vähän niin kuin tapa. Olo vaan tuntuu niin onnelliselta, että ei voi muuta kuin hymyillä. Sanotaan että jos puhuu itsekseen, niin se on hulluuden ensi oireita. Entä sitten kun yhä useammin hymyilee itsekseen. Mistähän se on oire?

 

 

lauantai, 8. huhtikuu 2017

Kuukkeli

Kuukkeli on utelias ja rohkea lintu pohjoisesta. Se kuuluu varislintuihin, joten uskoisin sen olevan myös varsin älykäs. Kuukkelia on myös sanottu onnenlinnuksi. Eli kaiken kaikkiaan Kuukkeli on minulle juuri oikea nimimerkki, jolla kirjaudun sivustoille alkaessani harrastaa uutta harrastustani. Eli nettipokerin peluuta.

Tammikuussa kun olin sairaslomalla, alkoi jossain vaiheessa tehdä mieli pelata korttia. Pelikavereita ei näkynyt, joten hakeuduin netin pariin. Bridge on varsin hieno peli, joten etsin, ja löysinkin, sivustoja joilla sitä pääsi pelaamaan. Aika pian kuitenkin huomasin etteivät nämä tietokonevastustajat olleet oikein mistään kotoisin. Onhan se tietysti kiva voittaa, mutta kun se alkoi olla aina itsestään selvyys, halusin etsiä lisää haastetta. Sitten tuli mieleeni pokeri. Löysin melko helposti ilmaisen Pelikoneen sivuston, jossa pääsi pelaamaan Texas Holdem No Limitiä. Pöytään sai valita itsensä lisäksi korkeintaan neljä vastustajaa, joten sillä mentiin. Vielä oli valittavana helppo tai vaikea vaikeusaste. Olenhan ennenkin pokeria pelannut, joten valitsin vaikean. Siitä sitten vaan pelaamaan. Kyseessä oli yhden pöydän, viiden hengen sittari. (Sit and go, SGN). Eli siis peli jossa kaikilla oli alussa yhtä paljon pelimerkkejä, ja blindit sekä antet pikkuhiljaa kasvoivat. Voittaja oli se, jolla oli lopuksi kaikki pelimerkit hallussaan. Helppoa. Ei muuta kuin pelaamaan. Ekassa pelissä putosin ensimmäisenä. Samoin toisessa. Huonoa tuuria varmaan, ajattelin.... Pelasin lisää. Hävisin. Hävisin. En ehkä pudonnut ekana, mutta taisi mennä suunnilleen kymmenen peliä kun sain vihdoin ekan voittoni. Tuntui hienolta.

Siinä vaiheessa olin myytyä miestä. Tämähän on mielenkiintoinen ja haastava peli. Muistin että olin joskus vuosia aikaisemminkin saanut pienen kimmokkeen tämän pelin suuntaan. Olin silloin hankkinut muun muassa neljä kirjaa, jotka käsittelivät pokerin peluuta, nettipokerin peluuta ja Texas Holdemin peluuta (kaksi kirjaa). Kaivoin ne esiin, ja aloin opiskella aihetta. Luin niitä rinnakkain muiden kirjojen kanssa. Oikein tosissaan syventyen aiheeseen. Jatkoin samalla pelaamista netin Pelikoneella tietokonevastustajia vastaan. Pääsin pikkuhiljaa kärryille mitä ne tekevät, ja millä periaatteella. Aloin vähitellen pärjätä tietokoneelle. Rupesin jossain vaiheessa pitämään kirjaa peleistäni. Ihan vaan periaatteella että voitinko vai hävisinkö pelin. Voitolla tarkoitan että kaikki pelimerkit olivat lopussa minulla, häviö oli sijoitus sijalle 2-5. Pääsin vähitellen tilanteeseen, että voitin keskimäärin joka toisen pelin. Ennätys peräkkäisissä voitoissam oli kuusi. Kuusi peräkkäistä voittoa, mutta en tiedä voiko sitä laskea, sillä otin silloin doping-ainetta nimeltä saunakalja.... Saunatauoilla aina ehti hyvin voiton tai pari nuijia pöytään...

Siinä sitten aloin pikkuhiljaa saada ajatusta että lisää haastetta täytyy saada. Helppohan se näitä tuttuja tietokonevastustajia vastaan on pelata, kun alkaa pikkuhiljaa tajuta miten kukin heistä pelaa. Eli siis nettipokeria oikeita ihmisiä vastaan. Googlettelin ja tutkin aihetta, ja totesin että tarjontaa on yllin kyllin. Päätin että tuo vie kuitenkin sen verran paljon aikaa, että ryhdyn siihen vasta sitten kun jään vuorotteluvapaalle.

Viimeinen työpäiväni ennen vuorotteluvapaata oli maanantai 3.4.2017. Tein silloin vajaan päivän, ja olin kotona jo vähän ennen puoltapäivää. Kotona olin ehtinyt olla jo melkein tunnin, kun olin kirjautunut Unibet sivustolle, ja tehnyt talletuksen (60 euroa) pelitilille. Pokeriohjelma oli ladattu. Kaikenmaailman sääntöjä, ohjeita yms. oli kuitattu luetuksi sivukaupalla. (Aika pian tuli mieleen että ne olisi ehkä sittenkin kannattanut myös oikeasti lukea....). Hyvin siinä kuitenkin ohjattiin kirjoittamaan kenttään peli-nimi, joka näkyy kun olet pelaamassa. Tätä oli mietitty pitkään. Toinen vaihtoehto joka minulla oli loppusuoralla, oli SeriSohlo. Seri on tietysti lyhenne Severistä. Ja. No niin. Sohlon kaikki varmaan ymmärtävätkin.... Mietin myös SariSohloa, jolloin Sari on lyhenne Santerista. Mutta ehkä se olisi jossain vaiheessa aiheuttanut jonkinlaisia väärinkäsityksiä. Mutta päädyin kuitenkin Kuukkeliin. Niin oli joku muukin päätynyt. Nimi oli käytössä, ei kelpaa. No lisätään siihen perään onnennumeroni joka on 11. Tai mitä turhia nuukailemaan, tuplataan. Onnea tarvitaan reilusti, joten pelaan sivustolla nimellä Kuukkeli22. 

Sivustolla aikani ihmeteltyäni, löysin kohdan "pelaa nyt". Siitä siis sisään ja pelaamaan. Tulin pääaulaan (tosin en vielä silloin tiennyt sitä) ja valitsin sittarin. Sitähän tässä oli harjoiteltu pari kuukautta. Lukemani kirjat neuvoivat lähinnä miten pelata täydessä yhdeksän tai kymmenen hengen pöydässä. Nyt oli valittavana pelaatko kahden vai viiden hengen pöydässä.... Nou hätä. Viiden hengen sittaria olin Pelikoneessa pelannut ahkerasti, joten tästä vaan. Painelin nappuloita, olin pelihuoneessa, siinä oli pelipöydällä (itse valitsemani malli...) joku lokero, jossa pääsi painamaan ainoastaan kohtaa käteinen. Kun sitä painoi, joutui takaisin pääaulaan. Ajattelin että ei paineta mitään, ehkä peli kohta alkaa. Ei alkanut. Siis takaisin pääaulaan ja kokeilemaan muita kohtia. Kohdasta "käteinen" pienin mahdollinen peli pääsin sisään. Blindit 0,04 ja 0,02 senttiä. Sisäänosto minimi 2 euroa, maksimi 4 euroa. Jollen väärin muista, menin ihan ekaan peliin mukaan kolmella eurolla. Ei siinä nokka kauaa tuhissut, kun saldoni oli pyöreä nolla, ja peli kyseli haluanko maksaa itseni uudestaan peliin. En halunnut. Tutkin sivustoa ja löysin kohdan tilitiedoistani. Minulla oli rahaa tilillä 120,00 euroa. Mutta kohdassa käteinen oli pyöreä nolla. Merkillistä. Tässä(kin) kohdassa tuli ikävä erästä henkilöä nimeltä Joonaz. Tiedän nimittäin että hänellä olisi varmasti roppakaupalla kokemusperäistä tietoa kyseisestä aiheesta, ja uskoakseni pieni konsultaatio hänen osaltaan ei tulisi minulle edes järin kalliiksi. Mutta ajattelin että pikku hiljaa. Vaikkka sitten kantapään kautta. Opettelen miten tälläinen sivusto toimii.

Päädyin siihen että olin varmaankin suostunut siihen että sivuston pitäjät tuplaavat sijoitukseni (60 euroa), mutta en pääse käyttämään rahoja ennen kuin olen pelaillut jotain pelejä, joita pääsee pelaamaan. Tuota käteispeliä pääsi pelaamaan, joten pelailin sitä. Totesin että on ehkä varmaankin järkevämpää mennä pöytään neljän euron kanssa, niin ei ole sitten heti aivan altavastaaja muihin nähden. Välillä olin reilusti voitollakin, parhaillaan minulla oli rahaa pitkästi toista kymppiä. En kuitenkaan siinä vaiheessa tiennyt miten pelistä pääsee lähtemään pois muuten kuin häviämällä kaikki rahansa, joten pelasin siis muutamaan kertaan vielä siten että hävisin kaikki rahani.... Päätin lopettaa siltä päivältä, ja perehtyä seuraavana päivänä levänneenä paremmin aiheeseen.

Tiistaina aloitin siitä, että tein itselleni isoon vihkoon kirjanpidon, josta näkee mitä peliä olen pelannut, mihin kellonaikaan, kuinka paljon olen maksanut, ja paljonko sain takaisin kun lopetin. Vaikka sivustolla näkyvillä olevat rahani eivät olleet muuttuneet mihinkään, halusin itse tietää että miten pelini rahamielessä sujuvat. Oli raha sitten omaani tai sivuston minulle antamaa pelirahaa. En vieläkään päässyt pelaamaan muuta kuin käteispeliä, joten pelailin sitä. Nyt löysin kohdan jolla pääsin pöydästä pois, joten päivän ekasta pelistä poistuin mukanani 8,28 euroa. Olin maksanut itseni sisään neljällä eurolla, joten voittoahan tuli ihan mukavasti viidentoista minuutin pelailusta. Seuraavat kaksi sessiota sitten päättyivät nollille, jonka jälkeen tuli ilmoitus että olin käyttänyt loppuun vapaalippuni kyseiseen peliin. Yli jäänyt 87 senttiä oli siirretty tililleni kohtaan käteinen.

Löysin sitten kohdan jossa minulla oli muitakin tällaisia vapaalipukkeita. Yhdellä pääsi kahden euron turnaukseen, jossa pysyin mukana 25 minuuttia. Toisella pääsin pelaamaan yhden euron kahden hengen sittarin. Sen voitin alle minuutissa, ja voittoa kertyi 87 senttiä. Löysin sivustolta myös aloittelijan tehtäviä ja bonustehtäviä. Niissä opastettiin sivuston käyttöä ja kehoitettiin pelaamaan tiettyjä pelejä. Niitä pelejä vaan en enää päässyt pelaamaan, kun tilin käteinen oli alle euron. En sitten muuta keksinyt kuin siirsin tilille taas 10 euroa rahaa, ja toivoin että sillä pääsisi myös oikeasti pelaamaan itse valitsemiani pelejä. Ja pääsihän sillä. Hienoa. Nyt sitten vaan pelaamaan sitä viiden hengen yhden pöydän turnausta, jota olin niin paljon Pelikoneella harjoitellut. Ensimmäiset neljä peliä hävisin, en siis ollut kahden parhaan joukossa jotka pääsevät palkinnoille. Pelit kestivät osaltani keskimäärin alle 20 minuuttia. Keskiviikkona sitten onnistuin pääsemään kakkoseksi (voittoa euron panostuksella 58 senttiä) ja lopulta myös voittamaan tuon sittarin, jolloin euron panostuksella pääsi pelistä pois 3,17 euron kanssa. 

Eilen perjantaina osallistuin yhdellä eurolla vähän isompaan monen pöydän turnaukseen. Olin pelissä mukana lähes kolme tuntia. Parhaimmillaan olin yli kymmenkertaistanut alussa olleiden pelimerkkien määrän. Sitten pari pientä virhearviointia ja äkkiä ne merkit hupeni. Sijoitukseni oli kahdeskymmenestoinen. Pääsin silti palkinnoille. Euron maksoin ja sain takaisin 1,66 euroa. Ihan mielenkiintoinen peli. Olisi tietysti kiva tietää paljonko tuon turnauksen voittaja sai, tai montako osallistujaa meitä oli. Varmaan ne tiedot sieltä sivustolta löytyisi, mutta ihan niin hyvin en sitä vielä osaa käyttää.

Melko mielenkiintoinen pelimuoto on myös Banzai. Se on sen verran uusi tuttavuus, että lukemissani opaskirjoista siitä ei kerrottu mitään. Perusidea siinä on se, että peli on hyvin nopeatempoinen, ja siinä täytyy käytännössä mennä vähän väliä all-in, muuten pelimerkit loppuu. Tämä on saatu aikaiseksi sillä, että tämän käteispelin sisäänosto on vain kymmene big blindin suuruinen, eikä pöydässä ole pelaajia kuin maksimissaan kuusi. Eli euron pelissä, on iso blindi 10 senttiä ja pieni 5 senttiä. Tämä on peli jossa kaikkein nopeiten pääsee rahoistaan eroon... Tai rikastuu.

Tässä muutaman päivän pelailun jälkeen näyttää oma kirjanpitoni miinusta 6,67 euroa. Toisaalta sivustolla oleva tilini näyttää saldoksi 136,60 euroa, josta käteinen (pelattavissa oleva osa) on 13,60. Eli viimeksi sijoittamani kymppi on nyt 13,60 euroa. Tämä ero johtuu siitä, että osa peleistä on maksettu vapaalipuilla, jolloin oma raha ei ole kulunut. Olen varautunut siihen, että oppirahat on maksettava. Tarkoitus kuitenkin on, että tämän täytyy olla sellainen harrastus, joka tuottaa edes vähän taskurahoja. Niitä todella seuraavan reilun puolen vuoden aikana kaivattaisiin, kun ei noilla vuorotteluvapaa korvauksilla oikein rikastumaan pääse. Jos kesään mennessä näyttää edelleen oma kirjanpito miinusta, niin sitten luovutan. Luin jostain että yksi sadasta nettipokerin pelaajasta pystyy pelaamaan pitkässä juoksussa voitollisesti. Jos en tuohon prosentin joukkoon kuulu, täytyy keksiätaas joku toinen harrastus. 

perjantai, 3. helmikuu 2017

Sanomalehti

Tarkoitan tässä yhteydessä sellaista perinteistä sanomalehtipaperille painettua sanomalehteä.

Minun ensimmäiset omakohtaiset kokemukseni sanomalehdestä taitavat olla peräisin 1960 luvun lopulta tai 1970 luvun alkupuolelta. Sitä aikaisemminkin perheeseemme käsittääkseni tuli sanomalehti, varmaankin Aamulehti. Mutta itseäni alkoi kiinnostaa ensimmäisenä sanomalehti nimeltään Teisko-Aitolahti. Se ilmestyi muistaakseni kerran viikossa, ja sitä luettiin mökillä Teiskossa aina kesäisin. Se todennäköisesti tuli meille myös kesäloma-ajan ulkopuolella, mutta minä muistan sitä lukeneeni kyllä vain kesälomilla mökillä. Mökillä olimme siihen aikaan aina kesäisin kolme kuukautta yhteen menoon, joten silloin oli aikaa kiinnostua kaikista pienistäkin tapahtumista, mitä päivärytmiin sattui. Se oli aina tapahtuma, kun joku haki postin neljänsadan metrin päästä ison tien varresta. Ei siellä postilaatikossa läheskään aina mitään kovin kiinnostavaa ollut, joten myös paikallinen sanomalehti sai myös minun huomioni. Kyllä sinne se Aamulehtikin tuli, mutta lapselle se oli sen verran iso ja raskas luettava, ettei siitä oikein jaksanut vielä silloin kiinnostua. Sen sijaan paikallislehden jaksoi hyvin lukea, kun siinä ei todellakaan kovin montaa sivua ollut.

Paikallislehdet ovat olleet minulle tärkeitä myöhemminkin. Hämeenkyrön sanomat, moneen kertaan palkittukin paikallislehti, oli minulle todella tärkeä vuosikaudet.Siinä oli aina tärkeitä asioita ja uutisia minulle tärkeistä paikoista, tapahtumista ja ihmisistä. Usein, itse asiassa lähes aina, siinä oli myös uutisia tai juttua minulle tutuista henkilöistä. Tuo lehti tuli minulle vielä vuosikaudet sen jälkeenkin, kun olin itse paikkakunnalta pois muuttanut. Oli tosi kiva seurata, mitä tutuilla seuduilla kulloinkin tapahtuu. Lehti tuli poikkeuksetta aina luettua kannesta kanteen. Nyt olen jonkun aikaa ollut ilman tuota lehteä, ja täytyy myöntää että vähän kaduttaa ettei sitä tullut enää tilattua.

Paikallislehdestä saa hyvän kuvan paikkakunnan tapahtumista. Sen vuoksi kun aikanaan olin muuttamassa Kirkkonummelle, olisin tilannut jo etukäteen Kirkknummen Sanomat, jotta olisin päässyt perille tulevan paikkakuntani tapahtumista. Se ei kuitenkaan onnistunut. Syy oli se, että kyseinen lehti on ilmaisjakelulehti, joten sitä ei ainakaan silloin voinut muulle paikkakunnalle tilata. Minulle tuli vuosikausia sekä Kirkkonummen Sanomat että Hämeenkyrön Sanomat. Jälkimmäinen tuli luettua aina, ja Kirkkonummen Sanomatkin useimmiten.

Päivittäin ilmestyvistä sanomalehdistä olen lähemmin tutustunut kahteen: Aamulehteen ja Helsingin Sanomiin. Pirkanmaalla asuessani tutuksi tuli luonnollisesti Tampereella ilmestyvä Aamulehti. Muuttaessani pääkaupunkiseudulle, kesti kieltämättä useamman vuoden, ennen kuin aloin tottua lukemaan Hesaria. Jossain vaiheessa kuitenkin kävi niin, että kun jouduin valitsemaan, kumpaa lukisin, valitsin Hesarin. Muistan tuon tilanteen, se tapahtui joskus suunnilleen vuosituhannen vaihteessa, eli reilut viisi vuotta sen jälkeen kun olin muuttanut Pirkanmaalta pois.

Jokunen vuosi sitten muutti Hesari (ja pian sen jälkeen myös Aamulehti) fyysistä muutoaan. Lehdestä tuli sivukooltaan edelliseen verrattuna puolta pienempi. Alkuun se tuntui oudolta, mutta melko pian siihen tottui. Nyt tuntuu jo jopa hassulta ajatella, että joskus oikeasti tykkäsi lukea niin epäkäytännöllisen isokokoista lehteä.

Normaalisti minun tulee luettua Hesaria vain viikonloppuisin. Vuosikausia onkin ollut vaimon kanssa puhetta, että muuttaisimme tilauksen vain viikonlopun lehtiä koskevaksi. Emme kuitenkaan ole saaneet sitä tehtyä. Hyvä niin. Nimittäin nyt kun olen ollut viimeisen kuukauden sairaslomalla, olen todella nauttinut näistä kiireettömistä aamuista, kun ei tarvitse lähteä töihin. Olen nukkunut pitkään (10-11 tuntia), ja noussut sängystä vasta kun vaimokin nousee, eli useimmiten klo 6.40. Sitten kahvin keitto, ja aamupala omaan rauhalliseen tahtiin. Sen jälkeen olen lukenut kaikessa rauhassa Hesaria. Tunnin tai puolitoista, noin keskimäärin. Toki välillä oli sellaisia aamuja, ettei päänsäryn vuoksi pystynyt lehteä lukemaan, mutta melko usein kuitenkin.

Jotenkin sitä on isekin jo tottunut ajatukseen, että painetussa lehdessä olevat uutiset ovat jo aamulla vanhentuneita. Totta toinen puoli. Kuitenkin niistä "vanhentuneistakin" uutisista löytyy seuraavan aamun sanomalehdestä paljon syventävää tietoa ja asioden taustojen selvityksiä. Lisäksi sanomalehdessä on paljon mielenkiintoisia artikkeleita milloin mistäkin aiheesta. Väittäisin että ihan yleissivistykselle tekee todella hyvää lukea päivän lehti suhteellisen tarkkaan. Olin josain vaiheessa jopa miettimässä, että pitäisikö painetusta lehdestä luopua kokonaan, mutta nyt viimeisen kuukauden ahkeran lehden lukemisen jälkeen olen sitä mieltä että missään tapauksessa ei. Päin vastoin, aion tulevaisuudessa lukea painettua sanomalehteä entistä aktiivisemmin. Toivottavasti riittävän monet muutkin tekevät niin, jotta lehtiä edelleen painetaan meidän luetavaksemme.

 

  • RSS/Atom-syöte

    RSS/Atom-syöte