Tänä vuonna minun on tullut oltua täällä Nummi-Pusulan (Lohja) mökillä varmaankin enemmän kuin minään muuna vuonna. Ja omasta mielestäni hyvä niin. Nykyisen stressaavan elämäni yksi tärkeimmistä hengähdystauoista ovat olleet päivät täällä mökillä. Näistä työhön liittyvistä stressitekijöistä en valitettavasti uskalla enää ... (vielä ? !) tämän enempää kommentoida. Joka tapauksessa mökillä on mukavaa!

Tänä kesänä aloin käydä täällä mökillä jo poikkeuksellisen aikaisin, muistaakseni heti huhtikuussa. Syynä oli se, että oli tarve saada pinoon ja kuivumaan edellisen vuoden loppukesästä (syksystä)  kaadetut ja koneella halotut polttopuut. Maa oli vielä roudassa näitä pinoja tehdessäni, josta syystä sain nämä puupinot tehdä useampaankin kertaan.

Nyt sitten syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna on päästy vihdoin siihen tilanteeseen, että olen aloittanut näiden polttopuiden siirron puuliiteriin. Tätä ennen on täällä mökillä ollut kovasti kaikenlaista puuhastelua. Niistä olen jo aikaisemmin kertoillut melko tarkkaan, mutta noin lyhyen kertauksen vuoksi mainittakoon että 1100 metriä puutavaraa kannoin kipeätä polveani manaillen tuonne tontin alalaitaan, joista sitten sen jälkeen rakensin lähes 60 neliöisen terassin, puuliiteri/venevajan sisääntulokuistin, ja pari muuta pienempää projektia. Näiden rakennusprojektien jälkeen puutavaraa on jäljellä noin 15 metriä. Täytyy siis sanoa että tarvittavan puutavaran määrä oli oikein arvioitu. Tarvittavien ruuvien määrä ei sitten taas puolestaan osunut alkuun olleenkaan kohdilleen. Jouduin nimittäin hakemaan kesken projektin useita tuhansia ruuveja lisää...

Mutta siitä mökkiympyrästä piti kirjoittaa. Ensimmäiset kerrat tänä kesänä olin täällä mökillä noiden polttopuiden takia. Nyt alkaa olla todennäköisesti niitä viimeisiä kertoja täällä mökillä tänä vuonna. Ja homman nimi on sellainen, että nuo kesän pinoissa kuivuneet polttopuut pitää saada ennen talven tuloa puuliiteriin käyttöä odottamaan.

Pari viikkoa sitten perjantaina (syyskuun ensimmäinen sellainen) aloitin tämän  polttopuiden  siirtourakan. Töissä aikaisemmin samana päivänä minua alkoi melkein naurattamaan, kun kaiken normaaliakin suuremman kiireen (en valitettavastin uskalla täsmentää) keskellä oikea polveni kipeytyi.  Kipu oli hyvinkin tuttu alkukesän puunkanto-hommia muistellen. Nyt oli kuitenkin ihan ensimmäinen kerta, kun polvi teki tenän kesken normaalin työpäivän.

Töissä joutuu kyllä liikkumaan varsin rivakasti, että saa työt tehtyä. Mutta tällaista portaissa edes takaisin menoa, joka yleensä polvea rasittaa, ei töissä varsinaisesti ole. Ainot paikka töissä johon mennään portaita myöden, on kahvihuone (alakerrassa), ja siellä en päivän mittaan ehdi kovin usein poiketa...

Tuona syyskuun ekana viikonloppuna sain pinoissa (4 kpl) olevista polttopuista siirrettyä puuliiteriin hieman yli puolet. Hommaa hidastutti huomattavasti se seikka, että polttopuut ovat koneella halottuja. Tästä johtuen joukossa on arviolta noin reilut 20 prosenttia niin isoja "klapeja", että ne täytyy vielä uudelleen kirveellä halkoa, jotta ovat sitten liiterissä vuoroonsa tullessaan sen kokoisia että mahtuvat pesään ja palavat tarkoituksen mukaisesti loppuun asti. Säätiedotuksista olin ottanut sen verran selvää, että lauantaina iltapäivällä alkaa sataa. Menin siis perjantaina hyvissä ajoin (ennen ilta yhdeksää) nukkumaan, jotta pääsin lauantaina ajoissa (ennen aamu kahdeksaa) aloittamaan urakan. Näin ollen saatoin sitten iltapäivällä kahden jälkeen sateen alkaessa heittää hyvällä omallatunnolla vapaalle, ja alkaa pikkuhiljaa saunanlämmitys puuhiin.

Syyskuun toisena viikonloppuna jouduin olemaan töissä myös lauantaina, joten silloin en tänne mökille tullut ollenkaan. Hippasen vähäistä enemmän tuo harmitti, varsinkin kun sää oli tuolloin syskuuksi varsin lämmin, eikä sateista tietoakaan.

Nyt sitten syyskuun kolmantena viikonloppuna tulin tänne mökille lauantaina. Torstaista lauantaihin minulla oli työmatka Tukholmaan. Laiva oli tänään lauantaina takaisin Helsingissä 9.55. Siitä tasan kolme tuntia ja kaksi minuuttia myöhemmin olin taas täällä mökillä. Mielestäni tuo reilun (kaksi minuuttia yli...) kolmen tunnin suoriutuminen tänne mökille oli melko joutuisa, sillä siinä ajassa ehdin tulla satamasta kotiin Kirkkonummelle (lähes 40 km), vaihtaa muutaman sanan vaimon ja molempien lasteni kanssa, silittää koiraamme Timiä, purkaa laukun, pakata mökkitarvikkeet autoon, vaihtaa vaatteet, käydä kaupassa ja huristella autolla nopeusrajoituksia noudattaen (varmuuden vuoksi...) reilut 80 kilometriä tänne mökille. Mutta sitten kun pääsin mökin pihaan. Niin ihan oikeasti. Istuin hetken ihan paikoillaan. Hengitin syvään ja rentouduin. Nyt olin perillä. Ei enää kiire mihinkään. Ei mitään stressiä. Luonto ja hiljaisuus. Edessä vielä suurin osa lauantaita, sunnuntai ja vapaaksi ottamani maanantai. Elämä hymyili. Minä hymyilin kaikessa rauhassa takaisin. Vaikka kukaan ei nähnyt, ei se minua haitannut.

Totesin tyytyväisenä että nytkään ei kummallakaan naapurimökillä ole ketään paikalla. Eli saan olla ihan rauhassa yhdessä itseni kanssa. Purin rauhalliseen tahtiin tavarat autosta, ja keitin itselleni kahvit. En yleensä kahvia juo muuta kuin töissä, ja vapaapäivinä aamukahvit. Nyt olin kahvia juonut viimeksi keskiviikkona töissä, joten näin lauantaina alkoi tehdä kahvia mieli, vaikka en siitä varsinaisesti mitenkään riippuvainen olekaan. Kahvin jälkeen aloin kärrätä niitä polttopuita liiteriin. Sen verran olin kahden (ilman cpap-laitetta huonosti laivalla) nukutun yön jäljiltä väsynyt, että kirveeseen en uskaltanut koskea, mutta niitä pienempiä puita sain liiteriin kuitenkin seitsemän kottikärryllisen verran. Nyt on jäljellä enää sen verran puita, että niistä kaikkine halkomisineen uskoisin huomenna hyvinkin selviäväni. Sittenhän olisi tilanne se, että kaikki tälle kesälle suunnittelemani mökkiprojektit on tehty.

Tälle kesälle olin tosiaan suunnitellut tänne mökille melkoisen paljon tekemistä. Nyt kun ollaan noiden hommien suhteen aivan loppusuoralla, täytyy myöntää että olen ihan tyytyväinen itseeni, ja aikaansaannoksiini täällä mökillä. Toisaalta nämä projektit ovat vieneet aikaa sen verran paljon, että en muista minä kesänä olisin täällä mökillä kalastanut niin vähän kuin tänä kesänä. Olen esimerkiksi virvelöinyt koko kesänä vain kaksi kertaa... Ekalla kertaa (Juhannuksena) en saanut mitään, toisella kertaa sain noin kiloisen hauen. Katiskat on ollut järvessä kaksi kertaa, ei mainittavaa saalista kummallakaan kertaa. Verkkoja en ole tänä kesänä laaskenut kertaakaan. Silti tämä on yksi ehdottomasti parhaista mökkikesistäni täällä Nummi-Pusulassa (Lohjalla).

Huomenna on tarkoitus hoitaa loput polttopuut liiteriin. Sen jälkeen voisin vaikka virvelöidä kesän toisen hauen. Illalla saunanlämmitys, maanantaina pitkään nukutun yöunen jälkeen aamupala, mökin siivous, ja siirtyminen taas takaisin Kirkkonummelle arjen ruutineiden pariin.

Täällä mökillä tulen loppusyksyn aikana käymään todennäköisesti tämän jälkeen enään yhden kerran. Eli laittamassa mökin talviteloilleen. Tämä ei ole (harmi sinänsä) talviasuttava mökki, joten kaikennäköistä puuhastelua on sitten vielä luvassa viimeisellä käyntikerralla. Talvi tulee. Surullista mutta totta.

Olen aina, niin kauan kuin muistan, tykännyt käydä ja olla mökillä. Jotenkin ja jostakin minulle tällä hetkellä tietämattömästä syystä tänä kesänä mökillä olo on tuntunut aikaisempaakin mukavammalta. Harmi kun kesä alkaa olla lopuillaan. Mutta ehkäpä (toivottavasti) ensi kesänä pääsee jälleen ahkerasti mökkeilemään.