Olen taas täällä mökillä Nummi-pusulassa (Lohjalla). Edelleen on ykköstavoitteena saada aikaiseksi terassi tuohon rannan välittömässä tuntumassa olevan saunamökin viereen.

Projektin jatkamiseen tuli tässä välillä pieni muutaman viikonlopun mittainen tauko. Ensin olin viikonlopun mökillä Teiskossa. Suuret kiitokset kaikille mukana olleille, viikonloppu oli tosi mukava. Bridgeä pelattiin paljon, ja se on sellainen harrustus, jota nykyään en valitettavasti pääse kovin usein harrastamaan.

Seuraava viikonloppu piti olla kotosalla saattamassa vaimoa matkalle Tokioon. Ja sitten taas siitä viikon päästä oli aika ottaa vaimo vastaan reissusta. Japani ja Tokio taisivat tehdä vaikutuksen vaimooni, sen verran ahkerasti hän on reissuun liittyviä asioita muistellut.

Mutta vihdoin viikko sitten perjantaina tulin taas tänne Nummi-Pusulan mökille. Perjantaina töiden jälkeen en täällä tehnyt muuta kuin lämmittelin saunan, ja totesin että jälleen on yksi keväällä tekemistäni puupinoista kaatunut. Kyseessä oli se pino, joka kaatui keväälläkin ensimmäisenä. Nyt kun kaikki neljä puupinoa ovat kertaalleen kaatuneet, on ilmeisesti alkanut uusi kierros.

Kävin perjantaina saunoessani myös uimassa. Eli talviturkki tuli heitettyä pari kuukautta aikaisemmin kuin viime vuonna. En sitten tiedä johtuiko tuosta järvessä käymisestä vai mistä, mutta illalla tuli oikea lonkkani niin kipeäksi, etten meinannut kävelemään päästä. Kipu oli sen verran kova, etten juurikaan saanut yöllä nukutuksi.

Lauantaina aamulla olin kahden vaiheilla, jatkanko terassin tekoa vai jäänkö mökkiin potemaan. Päädyin siihen, että ei se lonkka varmaankaan itsellään kuitenkaan parane, joten hommiin vaan. Taisin jo jossain vaiheessa todeta, että kivuliasta on tämä terassin teko. Nyt tuli sellainen tunne että ne polvivaivat olivat kuitenkin ihan siedettäviä, sillä ne loppuivat aina silloin kun lakkasin liikkumasta. Lonkkaa särki nyt koko ajan. Tein kuitenkin sitkeästi näitä terassin tukirakenteita eteenpäin. Liikkuminen oli kuin hidastetussa filmissä, mutta onneksi kukaan ei ollut näkemässä.

Lauantaina illansuussa tulivat mökille myös vaimo, tytär ja koira. Poika meni kaverille yöksi. Heidän tulonsa jälkeen keskityin saunanlämmitykseen, olinhann saanut kaikesta huolimatta terassin tukirakenteet rakenneltua lähes valmiiksi asti.

Seuraavalla, eli tällä viikolla, olin järjestänyt itselleni viikonlopun lisäksi vapaaksi myös perjantain. Tulin siis tänne mökille jo torstaina, suoraan töistä. Viikko etukäteen näyttivät sääennusteet että torstaina olisi seitsemän astetta lämmintä, ja kunnon vesisade sekä myrskytuuli. Tuosta myrskystä kohkattiin koko viikko, ja olinkin jo henkisesti varautunut siihen että täällä on sähköt poikki, kylmää, pimeää ja sateista.

Totuus oli kuitenkin huomattavasti positiivisempi. Ulkolämpötila oli 10 astetta, ja mökissä peräti 12 astetta. Sadetta ei torstaina ollut ollenkaan, ja tuulikaan ei ollut mielestäni mitenkään myrskyisä, vaikka sellaisesta kovasti peloteltiin. Sen verran navakka kuitenkin, että kaikki pesät syttyivät tosi helposti. Tein varmuuden vuoksi tulen myös mökin takkaan. Ajattelin että jos sähköt jossain vaiheessa katkeavat, ei tule kuitenkaan heti kovin kylmä. Hyvin takka lämmittikin, aamulla oli jo liiankin lämmin, eli 22 astetta.

Ulkona oli kuitenkin melko vilpoisaa, eli perjantaiaamuna oli ulkolämpötila 7 astetta, ja tuulta ei ollenkaan. Olin varmuuden vuoksi ottanut pitkiä kalsareita mukaan, ja otin ne myös käyttöön. En tiedä johtuiko siitä vai mistä, mutta nyt oli vuorossa ensimmäinen terassin rakennuspäivä ilman kipuja. Lähes koko päivä kului siihen, kun suunnittelin ja rakensin tukirakenteet tulevalta terassilta olemassa olevalle saunamökin kuistille. Hommaa hidasti huomattavasti liian heikkotehoinen ruuviväännin. Totesin järkevimmäksi tehdä ensin sähköporalla neljän millin terällä reikä, johon sitten viiden millin ruuvi paremmin upposi. Silloinkaan ei teho riittänyt ruuvia kerralla loppuun asti vääntämään, joten aikaa kului kohtuuttomasti jokaiseen ruuviin. Muutaman sadekuuron ajaksi jouduin homman keskeyttämään, kun ei vissiin ole kovin järkevää sähkö- ja akkukäyttöisiä vempeleitä sateessa käytellä.

 Loppupäivästä laitoin kuitenkin sitten ensimmäiset neljä lautakierrosta terassin päällysteeseen järveltä päin katsottuna. Aikaa siihen meni yllättävän kauan. Jokainen lauta täytyi erikseen mitata, sahata ja ruuvata paikoilleen. Jatkokohta täytyi aina luonnollisesti laittaa poikittain olevan tukirakenteen kohdalle, joten aina yhden lautakierroksen valmiiksi saamisen eteen pitää kaksi lautaa mitata, sahata ja asentaa. Tämä johtuu siitä, että laudat ovat suunnilleen 4,5 metriä pitkiä, ja terassin leveys osimoilleen lähes kahdeksan metriä. Ja koska terassi on myös pituudeltaan noin kahdeksan metriä, näitä kierroksia tulee leveydeltään alle 10 sentin laudoilla melkoisen monta. Tähän terassilautojen ruuvaukseen on ruuvinväännin juuri sopiva. Teho riittää hyvin ruuvin kerralla loppuun asti ruuvaamiseen, ellei satu paha oksankohta juuri siihen hollille.

Lauantaina aloittelin hommat jo heti aamulla kahdeksalta. Tein ensin terassin ja saunamökin väliseen liittymään kummallekin sivulle tukirakenteet portaita varten, sillä sellaisetkin siihen tarvitaan. Tähän pikku hommaan tuhraantui lähes kolme tuntia. Loppupäivän jatkoin terassilautojen paikalleen laittoa, ja siitä ylimääräisiksi jääneistä pätkistä aloin myös rakentaa terassin ja kuistin välistä siltaa. Terassilautoja sain paikalleen yhteensä edellispäiväisten kanssa 12 kierrosta. Eli suunnilleen seitsemäs osa katteesta paikallaan. Vaikka jatkoin päivää ilta viiteen asti, en tuon pidemmälle päässyt. Käytännössä on hommaa siis jäljellä ainakin kolmeksi päiväksi. Ja vielä yksi päivä viimeistelyihin.

Positiivista myös lauantaina oli se, että kipuja ei ollut missään. Olin myös lauantaina varustautunut pitkillä kalsareilla ja pitkähihaisella paidalla. Olisikohan asia tosiaan niin, että näin iän myötä on tullut tarve pukeutua lämpimämmin, ettei tule kipuja selkään, lonkkaan, polviin tai johonkin muuhun. Migreenin kannalta tälläinen "ylipukeutuminen" ei ole hyvästä, mutta sen pystyy kuitenkin noin pääsääntöisesti lääkkeillä hoitamaan.

Luontoa viikonlopun aikana seurailtuani olen ikäväkseni todennut, että Laulujoutsen pariskunta ei sitten kuitenkaan jäänyt tälle lahdelle pesimään. Koko pitkän viikonlopun aikana ei näkynyt joutsenia kertaakaan. Myöskään Kanadanhanhia ei näkynyt. Toisaalta ystäväni kalalokki yritti taas tehdä tuttavuutta. Olen sille muutamana viime kesänä antanut katiskasta tai mato-ongella saatuja pikkukaloja. Samoin isompien kalojen perkeitä. Siitä on jo tullut puolikesy, ja pienellä kärsivällisyydellä sen saisi varmasti enemmänkin kesyyntymään. Nyt tuli melkein huono omatunto, kun minulla ei ollut sille mitään antaa. On jäänyt kalastus tänä kesänä tähän asti kokonaan väliin. Saunaa kun illalla lämmitin, lähti lokkiystäväni laiturilta veteen vettä hakiessani vasta noin kolmen metrin päästä, ja silloinkin se jäi ihan laiturin lähistölle katselemaan josko ämpäreissäni olisi vaikka pikkukaloja. Ehkä jo seuraavalla kerralla laitan katiskat järveen.

Sunnuntaina nukuin pitkään, ja laittelin sitten pikkuhiljaa taas tavarat kasaan, paikat lukkoon ja suoriuduin yhden aikoihin kotiin Kirkkonummelle. Tarkoitus on mennä taas ensi viikonloppuna jatkamaan hommaa. Muutamia satoja ruuveja täytyy tässä viikolla hommata lisää, niitä kun tuntuu kuluvan ihan hyvää vauhtia.