Yllättavän kivuliaaksi on tämä terassin tekeminen mökille muodostunut. Vaikka kuinka päätin että kurkkukipu häipyy aamuun mennessä, ei siinä sitten kuitenkaan niin käynyt. Nukuin huonosti tuon kirkkukivun vuoksi, ja välillä kolotti myös polvia. Siirryin tuon kurkkukivun kanssa suunnitelmaan B. Eli päätin olla sitä millään lailla huomioimatta. Tämä toimi ihan hyvin. No hetkellisesti tuli aina pieni häiriö siinä vaiheessa kun joutui nielaisemaan, mutta en antanut sen häiritä.

Tiistaina aamupalan jälkeen lähdin siinä vähän yhdeksän jälkeen taas kantamaan puutavaraa alas työmaalle. Heti ekalla kierroksella vasen polvi muistutteli olemassaolostaan. Se oli odotettavissa, joten taktikoin nyt heti alusta alkaen sellaiseen hyvin rauhalliseen vauhtiin. Ideana oli se, että hidasta vauhtia pystyisi jatkamaan pidempään ilman että polvi lakkaa kokonaan toimimasta. Taktiikka toimi ihan hyvin. Iltapäivällä yhden aikoihin pidin ruokatunnin, ja siihen mennessä olin saanut tavaraa siirrettyä alas saman verran kuin koko maanantapäivänä. Eli kokonaisurakasta tuon puutavarakuorman siirtämisen suhteen oli suoritettu jo lähes 30 prosenttia. Ihan hyvä alku. 

Ruokatauon jälkeen oli ulkolämpötila noussut 24 asteeseen. Ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Tästä ja vasemman polven huonontuneesta tilasta johtuen tein välillä työmaalla vähän muitakin hommia. Asensin terassille mahdollisesti tulevaa paljua varten sen tyhjentämiseen tarkoitetun poistoletkun terassin tukirakenteiden alapuolelle kohti rantaa. Paljun paikaksi on kaavailtu järveltä päin katsottuna saunamökin puoleista takanurkkaa. Lähemmäksi rantaa jäisi terassille sitten tilaa vaikkapa pöytäryhmälle. Jatkoin myös perustuksiin tulevien kivilaattojen paikalleen asentamista.

Vaimo ja tytär tulivat taas illalla muutamaksi tunniksi Timin kanssa käymään. Myös vaimo kantoi jonkun verran puutavaraa alas työmaalle, joten päivän loputtua oli se urakka saatu tehtyä jo hiukan yli 40 prosenttisesti. Eli näyttäisi ainakin periaatteessa olevan mahdollista, että koko puukuorma on työmaalla ennen kevätlomani päättymistä. Tosin todennäköisesti itse rakennusprojekti ei taida juurikaan perustusten teosta eteenpäin edetä. Katsotaan miten käy.

Tytär jatkoi omaa puuhasteluaan, jonka tarkoituksena on rakentaa Timille pienimuotoista agilityrataa tänne mökille. Hyppyesteen maalaus oli vuorossa. Tälläkään kertaa ei naapurimökeillä ollut ketään paikalla, joten Timi sai ihan vapaasti temmeltää pitkin tonttia. Siitä oikeen näkee, miten se nauttii mökillä olostaan. Välillä oli mukavaa ajaa orava puuhun, välillä taas piti tarkkaan ihmetellä ja haistella minkä linnun jätöksiä oli laiturilla oikein kunnon keko. (Itse veikkaan Kanadanhanhea, oli sen verran mittava suoritus).

Luontohavainnoista tiistaille nostaisin esille lukuisat perhoset. Lähes hellelukemissa ollut lämpötila, ja vähän yli puolenpäivän kestänyt lähes tyyni ilma houkutteli niitä runsaasti liikkeelle. Perhosten tunnistamisessa en ole kovin hyvä, mutta sanotaan että ainakin sitruuna- ja nokkosperhosen näköisiä perhosia oli runsaasti liikkeellä. Iltapäivällä sitten joskus nousi vähän tuohon pohjoisen suuntaan oleva tuuli. Muutama pilvikin ilmaantui, veden lämpötila laski viiteentoista, ja se viimeinen (neljästä) puupinosta, jota en ole vielä kahteen kertaan pinonnut, kaatui... Luontohavainnoista vielä yksi varma uusi tunnistus tälle keväälle: Puukiipijä. Olen sen ennenkin tällä mökkitontilla nähnyt, mutta silloin ikkunan läpi ja noin seitsemän metrin päästä. Nyt näimme sen vaimon, tyttären ja Timin kanssa saunamökin kuistilla istuessamme noin kolmen metrin päästä. Yllättävän kesy se oli, ei meistä juurikaan häiriintynyt. Myös Timi sen näki siinä vaiheessa kun se siirtyi viereiseen puuhun. Timille täydet pisteet siitä, ettei sitä haukkunut, vaikka pitkään sen liikkeitä seurasikin.

Keskiviikkopäivän vietin aamuyhdeksästä iltaviiteen kantaen puutavaraa ylhäältä alas työmaan viereen. Pienen poikkeuksen päivän urakkaan tein ruokatauon jälkeen: pinosin uudestaan sen kaatuneen puupinon. Vasen polvi oli edelleen kipeä, mutta ei se juurikaan pahemmaksi päivän mittaan muuttunut, kun pikkuhiljaa kannoin puutavaraa alaspäin. Viiden jälkeen sitten normaali saunanlämmitys, ja illalla katselin jääkiekosta Suomi-Unkarin. Mielestäni yllättävän pirteästi Unkari pelasi, vaikkei yhtään maalia saanutkaan aikaiseksi.

Tänään torstaina oli sitten kesäflunssani saanut minusta olikein kunnon otteen. Aamulla oli vähän sellainen olo että mitäköhän sitä tänään jaksaa tehdä. Kurkkukipua ei enää ollut, mutta nenä ja silmät vuotivat ihan riittävästi, ja sellainen pieni keuhkoissakin tuntuva yskä vaivasi ajoittain. Mutta kun pääsin ulos, ja pikkuhiljaa työntouhuun, pystyi nuo vaivat melko pitkälti unohtamaan. Polvi kesti kulkemista eiliseen malliin. Laskin että loput puutavarat saan perjantaihin mennessä kannettua alas, vaikka sitten jo iltapäivällä jatkan taas perustusten tekemistä. Ruokatauon jälkeen tein siis loput perustukset, ja aloitin tukirakenteiden tekemisen. Laitan näiden asentamieni kivilaattojen ja tiiliskivien päälle rannansuuntaisesti lappeelleen kakkosneloset (Höylätty, kyllästetty, mitalistettu). Näiden päälle sitten vastakkaiseen suuntaan laitan vastaavanlaiset kakkosneloset korkeampi puoli ylöspäin. Viimeiseksi sitten näiden päälle terassilaudat taas vuorostaan rannansuuntaisesti. Tämä on suunnitelma. Torstain aikana sain perustukset tehtyä, ja lähes kaikki lappeelleen rannansuuntaisesti tulevat kakkosneloset paikalleen. Siitä on hyvä huomenna perjantaina jatkaa. Kunhan ensin kannan loput laudat rantaan.

Luontoasioihin sellainen lyhyt päivitys, että tänään torstaina toinen lahdella asustavista joutsenista uiskenteli aivan tuossa laiturin vieressä, jonka jälkeen oli netissä käytyäni se helposti tunnistettavissa keltaisen nokkansa ansiosta Laulujoutseneksi. Edelleen näyttäisi siltä että ne jäävät tälle lahdelle pesimään.