Ystävät voi valita, sukulaisia ei. Tietysti myös sukulaiset voivat olla ystäviä, ja usein ovatkin.

Ystävät, tai kaverit, miten teitä sitten kutsutaankin, ovat olleet minulle tärkeitä aivan lapsuudesta asti.

Ensimmäiset ystävyyssuhteet solmitaan varmasti jo päiväkodissa tai päiväkoti-iässä, jollet ole koskaan päiväkodissa ollut. Viimeistään kouluiässä kaverit ovat jo hyvinkin tärkeitä, ja suuria ongelmia varmasti tulee, jos itselle tulee tilanne, ettei kavereita ole.

Toisille on helpompaa saada kavereita, ja toisille saattaa sitten vaikkapa ujous olla esteenä ettei kavereita niin kovin helposti saa. Myös siinä on varmasti suuriakin eroja, kuinka tärkeäksi tai tarpeelliseksi kaverit koetaan.

Itselläni ei lapsuudessa koskaan ollut vaikeuksia saada kavereita. En oikein osaa sanoa mistä se johtui, mutta minulla oli usein lähinnä sellainen tilanne, että kavereita olisi ollut tarjolla vähän liikaakin. Pienestä pitäen olen kuitenkin arvostanut myös hyvin paljon omaa aikaa, ihan vaan itse itseni kanssa viettäen. Päiväkodissa en ole koskaan ollut, enkä missään esikoulussa. Ei niitä vissiin oltu keksitty vielä silloin kun olin siinä iässä. Ensimmäisinä kouluvuosinani asuimme Vilppulassa. Kävin siellä kansakoulun ensimmäisen ja toisen luokan. Minulla oli silloin kavereita, joista joitakin hämärästi muistan vieläkin. Mutta heihin en ole sieltä pois muuton jälkeen pitänyt kehenkään minkäänlaista yhteyttä.

Kansakoulun kolmannelle luokalle menin sitten Kyröskoskella vuonna 1969. Siitä on jo pitkä hetki vierähtänyt aikaa, mutta silloisista luokkakavereistani ja varsinkin sen aikaisista ystävistäni muistan edelleen aika monta. Luokkakavereistani en kuitenkaan tällä hetkellä ole kehenkään aktiivisesti yhteydessä. Sen sijaan sen aikaisista ystävistäni on muutama edelleen parhaita kavereitani. Siellä Koulukadulla meitä asui aikanaan useampikin hyvä ystävä, joihin olen ilokseni saanut ainakin osaan pidettyä yhteyttä aivan näihin nykypäiviin asti.

Ystäviä ei minulla ole nykyään loppujen lopuksi lukumäärältään kovin monta. Tämä on ihan tietoinen valinta. Jostain syystä minulla ei ole tarvetta haalia itselleni suurta joukkoa ystäviä. Huomattavasti tärkeämpää minulle on pitää mielessä kaikki olemassa olevat vanhat hyvät ystävät. He pysyvät minun ajatusmaailmani mukaan minun ystävinäni, vaikka en heitä vuosiin tai vuosikymmeniin näkisikään. Joissakin asioissa minulla on hyvin pitkä muisti, tämä on yksi niistä. Ymmärrän luonnollisesti että jotkut näistä ystävistäni, joita en ole aikoihin nähnyt, eivät enää välttämättä pidä minua ystävänään. Kun en ole  pitänyt yhteyttä tai jotain. Minun mielessäni he joka tapauksessa ovat ja pysyvät ystävinäni.

Täällä pääkaupunkiseudulla olen nyt asunut muutamaa kuukautta vaille 20 vuotta. Melko pitkä aika, pakko myöntää. Olenko tuona aikana saanut uusia ystäviä? Hankala kysymys. Täytyy kuitenkin  vastata että kyllä. En kovin montaa, mutta muutaman kuitenkin. Vaimon kautta on tutuiksi tullut muutamia hänen hyviä ystäviään, joista ainakin yhden lasken nykyään myös omaksi ystäväkseni.

Työelämässä olen luonnollisesti tutustunut hyvinkin moniin ihmisiin tässä parin vuosikymmenen aikana. Mutta onko kukaan heistä ystäväni? Tämä onkin jo vaikeampi kysymys. Muutama kollega on tullut sen verran tutuksi, että he ovat esimerkiksi vierailleet kotonani. Kyllä he varmaankin täyttävät ystävän tunnusmerkit, mutta ei heitä kyllä välttämättä voi verrata vanhoihin hyviin ystäviin. Toisaalta ei kai ole kovin tarkoituksenmukaistakaan vertailla ystäviä keskenään.  

Entäpä sitten sukulaiset? Minulla on se onnellinen tilanne, että kaikki lähisukulaiseni lasken myös hyviksi ystävikseni. Väite että veri on vettä sakeampaa, ei minun mielestäni ole mikään itsestäänselvyys. En välttämättä pidä ketään sukulaistani hyvänä ystävänäni pelkästään sen vuoksi, että hän on sukulainen. Molemmat siskoni ovat onnistuneet valitsemaan (niin tai kuka valisi kenet?) aviomiehiksikseen todella mukavat henkilöt, joita pidän ehdottomasti kumpaakin hyvinä ystävinäni. Toisaalta he ovat keskenään melko erilaisia, muutenkin kuin ulkonäöltään, mutta joitakin minun mielestäni tärkeitä yhtäläisyyksiäkin heiltä kuitenkin löytyy. Molemmat ovat mielestäni ehdottoman rehellisiä ja luetettavia, huumorintajuisia ja erittäin paljon toiset huomioon ottavia henkilöitä. 

Lähisukulaisteni ja heidän perheidensä lisäksi en ole jostain syystä tullut pitäneeksi yhteyttä oikeastaan kehenkään sukulaisiini. Vaikkakin heistä, esimerkiksi serkuistani, löytyy monia ihan mukavia tyyppejä, joista osaa kyllä pidän myös ystävinäni sillä perusteella että heidän kanssaan on oltu hyviäkin kavereita lapsuudessa ja nuoruudessa. En oikein osaa selittää miksei heihin ole tullut pidettyä yhteyttä. Näin se vaan on mennyt.

Erilaiset syntymäpäivät, häät ja hautajaiset ovat niitä tilaisuuksia joissa todennäköisimmin tulee sukulaisia, siis muita kuin lähisukulaisia, nähtyä. En kuitenkaan itse juurikaan tuon kaltaisista tilaisuuksista pidä. Ne ovat minun mielestäni yleensä vähän sellaisia liian kaavanomaisia ja teennäisiä juttuja. Jo pelkästään niihen vaadittava "siisti" pukeutuminen tekee tilaisuuksista minulle ainakin osittain vastenmielisiä. Tässä joskus moninaisia vuosia sitten järjestettiin muutamia serkkutapaamisia. Ne olivat loppujen lopuksi muodoltaan paljon rennompia ja mukavampia. Nekin sitten lopahtivat. Taisi itse asiassa olla vähän niinkuin minun vuoroni järjestää seuraava, mutta se vaan jotenkin jäi. Olisikohan nyt liian myöhäistä herätellä ajatusta jossain muodossa uudelleen henkiin?

Ystävät ja sukulaiset ovat joka tapauksessa minulle tärkeitä. Kuten varmaan lähes kaikille. Täytyisi varmaankin tehdä tässä joku uusivuosi sellainen lupaus, että ihan oikeasti tekisi näiden tärkeiden ihmisten kanssa käytävän vuorovaikutuksen eteen paljon nykyistä enemmän. Myönnän kyllä sen ikävän tosiasian että olen tässä(kin) asiassa ollut viime vuosina varsin passiivinen. Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö teitä melko useinkin ajattelisi, ja nimenomaan positiivisessa mielessä. Toivotaan että saan jatkossa voimaa ja jaksamista tämänkin asian paremmalle tolalle saattamiseksi.