Tämä viikko on ollut viikko viikonlopun odottelua. Tämä johtuu luonnollisesti siitä, että kyseessä on vuoden viimeinen formulaviikonloppu. Tarkoitan tässä tapauksessa formuloiden kuninkuusluokkaa, eli F1 viikonloppua. En oikein osaa sanoa mikä näissä formuloissa minua niin suuresti viehättää, mutta olen joka tapauksessa suuri formulafani. Tänä viikonloppuna olevassa kauden päätöskisassa ei ole enää suurta jännitystä kauden voittajasta. Tai edes muista palkintosijoista. Hamilton on kauden voittaja, Rosberg toinen ja Vettel kolmas. Tämä on jo tiedossa. Tänä viikonloppuna taistellaan sijasta neljä. Sitä pitää tällä hetkellä hallussaan Valtteri Bottas. Pisteen päässä on Kimi Räikkönen. Eli käytännössä Suomalaisista tämän kauden voittaa se, kumpi sijoittuu tässä päätöskisassa paremmin. Kimi on todennut että ei ole mitään väliä monesko on, ellei voita. Kukaan ei jatkossa muista kuka oli neljäs, viides tai kuudes. Valtteri puolestaan on sanonut että jokainen sija on tärkeä, eli hän haluaa ehdottomasti pitää tuon neljännen sijansa. Silti veikkaan että Kimi kokemuksellaan ja hiukan paremmalla autolla tuon neljännen sijan nappaa. (Kirjoitan tätä tässä kohtaa perjantaina kolmen jälkeen).

Kehitys kulkee yhä kiihtyvällä vauhdilla eteenpäin. Niin myös autojen suhteen. Ja erityisesti formuloissa. Ensi vuonna on ensimmäinen formulakisa, roborace, joka ajetaan ilman kuljettajia. Jatkossa on tulossa koko formulasarja robottikuskien kisaillessa. Tulee ihan mielen GT 5:n B-ukko kisat. En ole oikein vakuuttunut että niistä itse hirveesti innostuisin. Toivotaan että F1 oikeine kuskeineen jatkaa myös jatkossa. Ja että siellä olisi aina vähintään yksi Suomalainen kuski mukana. 

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä Timi häiriköi. Timi on meidän maan mainio shelttipoikamme, jolla on ensi kuussa ikää jo puolitoista vuotta. Puolen yön aikoihin Timi herätti minut oikein urakalla. Määrätietoisesti, ja käyttäytymällä erilailla kuin koskaan aikaisemmin. Nukuin siinä vaiheessa parisängyssämme kasvot sängyn keskustaan päin. Timi nosti etutassunsa sänkyyn (ei ole koskaan ennen tehnyt niin) ja tökki minua kuonollaan kunnes heräsin. Käännyin Timiin päin, tuuppasin sen alas, rapsutin ja yritin jatkaa uniani. Timi ei luovuttanut. Se raapi tassullaan kättäni ja vaati selvästi huomiotani. Aloin hermostua. Mikä sulla on hätänä, yritin kysellä vaikka se cpaplaitteen vuoksi vaikeaa olikin. Vaimo sitten myös havahtui ja kutsui koiraa sängyn toiselle puolelle. Hetken päästä oli Timi kuitenkin taas kättäni raapimassa ja selvästi huomioita kerjäämässä. Keskellä yötä, juuri silloin kun muutenkin yleensä huonosti nukutun yöuneni syvin vaihe on meneillään. Mietin että mikähän koiralla voisi olla hätänä. Timi ei kuitenkaan vinkunut ollenkaan, joten päättelin ettei sillä varmaankaan mikään iso tarve päästä ulos asioilleenkaan voinut olla. Joskus hänen vatsavaivansa vaativat ulospääsyä myös yöllä. Sitten mietin että yrittääkö se kertoa että talo palaa tai varkaita murtautuu sisään. Vai onko se minusta huolissaan jostain syystä. Onko tullut sellaisia hengityskatkoksia joista koira olisi ollut huolissaan. En päässyt asiasta selvyyteen. Nukkumisesta ei kuitenkaan muutamaan tuntiin tullut mitään. Koira oli koko ajan tosi levoton. Ravasi vuoronperään minun ja vaimon luona, eikä meinannut millään rauhoittua. Se yö meni sitten sillain. Torstaina oli tiedossa ylimääräistä migreeniä huonosti nukutun yön vuoksi.

Torstaina sitten vaimo kertoi syyn Timin käyttäytymiseen. Keittiössö oleva pieni pakastinkaappi olisi pitänyt sulattaa jo aikoja sitten. Mutta emme ole saaneet aikaiseksi. Keskiviikko iltana vaimo sitten otti sieltä leipää aamua varten sulamaan, mutta pakastin oli silloin jo niin jäässä, ettei ovea saanut enää kunnolla kiinni. Eli se oli pakko sulattaa saman tien. Siis pakasteet kaapista alakerran isompaan pakastimeen, ja virta pois. Sitten pitkin yötä putoili jäänpalasia kaappiin laitettuihin vateihin. Outo ääni, jota ei ollut ennen kuulunut. Eli Timi pelkäsi näitä outoja ääniä, siitä sen omituinen käyttäytyminen johtui. Vaimo sen tiesi, kun oli laittanut pakastimen nukkumaanmenoni jälkeen sulamaan. Sanoi harkinneensa yöllä jossain vaiheessa että olisi ottanut Timin väliimme sänkyyn turvallisesti nukkumaan. Timi olisi siihen varmasti rauhoittunut, mutta mielestäni oikein hän päätteli että jos Timi olisi kerran päässyt sänkyymme nukkumaan, olisi se jatkossa sinne jatkuvasti halunnut. Mutta nyt kun tilanne on edelleen se, että Timi tietää ettei sillä ole sänkyyn tulemista, saamme useimmat yömme sen puolesta kuitenkin rauhassa nukkua.

Että sellainen viikko tällä kertaa. Ja huippuhetket edelleen edessä. Huomenna aika-ajo ja sunnuntaina kisa. Näitä on mukava odotella. Nyt sitten vaan sauna lämpiämiään ja viikonloppu kunnolla käyntiin.